Eirik otti hevosensa, talutti sen veräjästä metsään. Sitten heidän kai piti sanoa hyvästit —.
»Sinä olet noennut kätesi —» hän piteli sitä kaksin käsin. He seisoivat toisiinsa katsellen, hiukan hymyillen. Gunhild ei vastustellut Eirikin vetäessä hänet luokseen, ja sitten Eirik kietoi kätensä tytön ympärille ja suuteli häntä suulle.
Tyttö salli sen tapahtua; silloin Eirik suuteli häntä kasvoihin ristiin rastiin, puristi häntä lujasti rintaansa vasten — kunnes hän huomasi tytön vastustelevan:
»Eirik — nyt sinun on päästettävä minut —»
»Onko —?»
»On — päästä jo!»
Eirik päästi: »Oletko sinä vihainen, Gunhild —?»
»Oi, en tiedä.» Silloin Eirik veti hänet jälleen luokseen.
Gunhild kietoi äkkiä kätensä hänen kaulaansa:
»Mutta nyt sinä saat lähteä ratsastamaan — ei, ei, mitä sinä teet —»