»— ei, Cecilia — sinä et saa sanoa mitään —»
Cecilia työnsi molemmat miehet syrjään:
»Minä todistan, mikä on totta — se on meille kaikille paras», hän sanoi rauhallisesti, »vaikene sinäkin, Jørund! Mutta ensin minä pyydän, että te kaikki vaikenette tästä asiasta, kuten te toivotte enkelien vaikenevan tuomiopäivänä niistä synneistänne, joiden te ette millään toivoisi tulevan julki sielujen suurilla käräjillä!»
»Me teemme, minkä voimme, emäntä», Guttorm virkkoi, »jotta tämä ikävä asia saataisiin vaiennetuksi.» Toiset yhtyivät häneen.
Sitten hän kertoi hopealöydöstä. Torgrim kysyi:
»Sinä olet varma siitä, ettei siellä arkussa ollut muuta kuin nämä kolme pikaria?»
»Olen, minä otin sieltä kaikki pois — se vaippa, jota etsin, oli alimmaisena. Mutta nyt minä saanen mennä pois hoitamaan tehtäviäni — te voitte olla nälissänne ja janoissanne ratsastettuanne tänään niin pitkät matkat.»
Jørund kääntyi ja aikoi seurata, kun hänen vaimonsa meni. Olav virkkoi:
»Ei, jää sisään, Jørund — me emme ole vielä puhuneet asiaa selväksi.»
Cecilia kääntyi ovessa: