Eirik pujahti ulos hetkinen siskonsa lähdön jälkeen. Hän tapasi Cecilian kodasta — tämä oli juuri sammuttanut takasta tulen ja aikoi ulos. Eirik otti hänet syliinsä: »Cecilia!»
Cecilia seisoi hiljaa vähän aikaa kädet veljen olalla. Sitten hän irroittautui:
»Minä lukitsen täällä, Eirik — minun täytyy mennä sisään ja käydä nukkumaan.»
»Etkö sinä voisi nukkua sisällä — tuvan ullakolla», Eirik pyysi hartaasti. »Cecilia — ethän sinä voi mennä sisään — nukkua tänä yönä hänen luonaan!»
»Kyllä minun täytyy», hän vastasi naurahtaen. »Te ette ymmärrä paljoakaan —. Ettekö te voisi jättää Jørundia rauhaan», hän sanoi kiivaasti. »Enhän minä tiedä, voinko häntä rauhoittaa, mutta —. Muista, että minulla on hänen kanssaan kolme lasta —.»
Eirik puristi häntä ääneti rintaansa vastaan.
»— Minä en pelkää», Cecilia sanoi kuivahkolla, jäisellä äänellä, riuhtaisten irti.
Torgrim läksi nuorien poikiensa Torgilsin ja Sigmundin kanssa seuraavana aamuna kotiin päin heti aamiaisen syötyään. Sitten Olav lähetti sanan hevosten valjastamisesta sekä Guttormille että itselleen. Eirik toi miehille heidän päällysvaatteensa ja aseensa. Guttorm meni ensin ulos, Olav aikoi seurata, silloin poika pyysi:
»Isä —!»
Olav katsoi nuorukaisen kalpeihin, epätoivoisiin kasvoihin.