Gunhild puristi hänen kättään:
»Minä toivon, ettei meidän tarvitse kauan odottaa», hän virkkoi alakuloisella äänellä, joka sai miehen värähtämään ilosta. »Näin täysikasvuisena neitona ei ole helppo asua äitipuolen käskettävänä —. Ja minä olen uskonut sinusta aivan siitä asti, jolloin ensikerran kanssasi puhuin — että sinä olet hyvä sille, jonka kanssa sinä tulet yhdessä elämään!»
Silloin ei Gunhild voinut estää Eirikiä sieppaamasta häntä jälleen syliinsä.
»On vielä eräs asia, josta tahtoisin sinulle puhua», Eirik virkkoi hetken kuluttua. »Sinähän tiedät, että kerran aioin ruveta munkiksi — minä olin luostarissa toista vuotta. Niin että minä tiedän jonkin verran kirkkolaeista ja sen sellaisista —. Jos kävisi niin hullusti, että Berse ehdottaisi toista kosijaa, niin tiedä, ettei avioliitto ole avioliitto Jumalan sanan ja kirkon lain mukaan, ellet sinä itse ole siihen suostunut. Uskallatko sinä pysyä lujana ja kieltäytyä, niin etteivät he voi sinua pakottaa — ja piispan velvollisuus on ottaa sinut suojelukseensa, jos sinä hänelle valitat.»
»Pakottaa minua sellaiselle, jota en huoli!» Gunhild virkkoi kiivaasti. »Minä ennemmin pakenen kotoa — minä menen ennemmin sisareni Eldridin luo —»
Eirikin sydämessä värähti — ei, niin ei ainakaan saisi käydä! Hänen
Gunhildinsa, puhdas ja uljas, vanhan luo –. Seitsemässä seurakunnassa
ei ollut naista, jonka maine olisi ollut huonompi kuin Eldrid
Bersentyttären. Se ei saisi tapahtua —. Mutta hän virkkoi vain:
»Ei suinkaan sentään niin huonosti käy — minä vain ajattelin, että jos veisi niin pitkän aikaa, että toisesta avioliitosta tulisi puhe. Jumala sinua, Gunhild, siunatkoon — tuskinhan sentään asia niin pitkälle menee, että sinun uskollisuutesi tulisi niin kovalle koetukselle.»
»Minulla on vilu», Gunhild virkkoi hetken päästä; hän seisoi liikutellen jalkojaan ja väristen.
»Tule — kiedonko vaippani ympärillesi—», Eirik veti tytön luokseen, istuutui joillekin tukeille tien vieressä ja sai tytön syliinsä. »Onko sinulla vieläkin vilu?» hän kuiskasi.
»Jalkani ovat jääkylmät—»