»Oi — enhän minä ole nuori — kahdenkymmenen yhdeksän vuotias.»
»Sinua ei luulisi yhdeksänkääntoista vuotiaaksi.»
»Ollessani yhdeksäntoista vuotias», Eirik vastasi nauraen, »olin paljon viisaampi — ihmisten arvostelun mukaan.»
* * * * *
Myöhään iltapäivällä Eirik sanoi ratsastavansa pohjoista kohti — jos hän sattuisi näkemään jotakin tai kohtaamaan jonkun.
»Miten sinä luulet hänen tulevan tänne?» Eldrid kysyi.
Eirik vastasi, ettei hän tiedä — kenties joku siellä oli Gunhildin uskottu.
»Minä luulen sinun uskovan, että hän tulee!» Sitten hän virkkoi; »Sinä palaat tänne vasta myöhään.»
— »Ei, Eirik vastasi, sillä Rauden on väsynyt, niin että — mutta minähän voin mennä latoon nukkumaan, jossa minä viime yönkin nukuin.»
»Ei», Eldrid virkkoi, »meillä ei ole täällä usein vieraita, mutta koska sinä kerran olet tullut tänne, en tahdo, että sinulla olisi liian huonosti. Minä panen sinulle alavuoteen kuntoon enkä sulje ovea —»