»Matkusta! — Nyt sinä pelkäät minua — maitovasikka, sellainen pojan nalikka — sinun kasvosi ovat valkoiset ja harmaat kuin villakuontalo!»
Eirik pudisti päätään:
»Minä en pelkää.» Hän hymyili heikosti. »Ja minä aion jäädä tänne ja mennä kanssasi naimisiin.»
Muutamana iltana sen jälkeen, kun vanha Holgeir oli tuvassa heidän luonaan, Eirik sanoi hänelle.
»Minä olen kysynyt Eldridiltä, menisikö hän kanssani naimisiin. Hän on leski ja voi itse järjestää sen asian, mutta hän neuvottelisi mieluimmin jonkun sukulaisensa kanssa Senvuoksi kysyisin nyt sinulta.»
Holgeir vastasi, että jos Eirik lupaisi todistajain läsnäollessa hänelle edelleenkin asunnon ja yhtä hyvät olot kuin tähänkin asti, vaikkakin Eldrid ottaa isännän, kehoittaisi hän. Siihen Eirik vastasi myöntäen. — Holgeirin mentyä Eirik kääntyi Eldridin puoleen:
»Myönny nyt sinäkin — on sekä sinulle että minulle ikävää jauhaa samaa asiaa lakkaamatta.»
Eldrid vastasi kiivaasti:
»Sinä olet kuin järjettömät eläimet, Eirik, hevonen tai mullikka — on turha yrittää pelastaa heitä tulesta — he ryntäävät sinne takaisin suin päin.»
»Voinko minä pitää tätä myöntymisenä?» Eirik kysyi naurahtaen.