Eirik huomasi papin pitävän häntä irtolaismiehenä, joka oli joutunut tänne palvelukseen ja sai nyt sekä talon että paremmista ihmisistä lähtöisin olevan vaimon, vaikkakin tämä oli vähän surkastunut.

Niin tekivät kaikki vieraatkin — he olivat nähneet hänet puuhaavan töissään Eldridin tekemässä työnutussa ja omissa tekemissään nahkajalkineissa. Ei kukaan, Eldridiä ja Holgeiria lukuunottamatta, tiennyt hänestä sen enempää, Tämä herätti hänen vanhan halunsa kääntää asiat toisin — ja niin hän tuli vallattomaksi, eikä hän puhunut sanaakaan, joka olisi johtanut oikealle tolalle, vaan puhui ja käyttäytyi kuin hän olisi ollut köyhä renki, joka nyt pääsi maataomistavien miesten pariin.

Pappi sanoi muun muassa, ettei oikeastaan missään koko maassa ollut niin hyvää kalaa kuin tässä järvessä, ainakaan ahvenia —. Eirik lupasi suorittaa rehellisesti kalakymmenyksensä ja sitten hän sanoi, että jos hän jonakin päivänä saa koukuilla oikein hienoja ahvenia, toisi hän niitä papille lahjaksi —.

* * * * *

Eirik ja Eldrid kuulutettiin kaksi kertaa. Mutta eräänä aamuna viikolla ennen kolmatta kuulutusta Eirik sai paljon ja oikein kauniita kaloja koukuilla, ja silloin hänen päähänsä pälkähti pitää papille antamansa lupaus ja viedä hänelle paaston ajaksi vähän tuoretta kalaa. Hän pisti suurimmat ahvenet nuoraan, otti hevosen ja läksi.

Mutta hän ei ollut ennättänyt vielä astua papin huoneeseen, kun sira Jon ryntäsi häntä vastaan ja oli sen näköinen kuin silmät pullistuisivat päästä; hän sieppasi kalanuoran ja heitti sen aivan kuin siinä olisi ollut kyykäärmeitä:

»Sinä kovan onnen mies — oletko sinä houkutellut minut satimeen ja laskenut leikkiä kanssani — sinähän olet itse Hestvikenin Olav Auduninpojan ainoa poika!» Hän löi käsiä yhteen kauhuissaan.

»Ei, sira Jon, olenko minä houkutellut sinua —? Minähän sanoin nimeni ja isäni nimen ja mistä olen —»

»Niin, Eirik ja Olav — sen nimisiä on paljon —. Minä lähetin kyselyn pitäjäsi papille, hänen pitäisi ottaa selkoa, oletko naimaton etkä vaimolle sukua — ja kyselen sen sellaista!»

»Etkä sinä suinkaan ole saanut tietää mitään, mikä olisi esteeksi?»