»Sinä olet kuljeksija, etkä sinä muuksi muutu kuin kuljeksijaksi ja muuttolinnuksi. Minä en sinua syytä — sinä olet se, miksi sinut on synnytetty. Minä olin narri uskoessani kerta toisensa jälkeen sinun viimeisen päähänpistosi olevan —. Minä uskoin sinua sanoessasi rupeavasi munkiksi, minä uskoin sinua, kun sanoit haluavasi asua Saltvikenissä ja rakentavasi sinne talon, minä uskoin sinua, kun näytit kiintyneesi Gunhild Bersentyttäreen —
»— Mutta minä en ollut milloinkaan uskonut sinun kostavan Berselle näin kelvottomalla tavalla. Sinä läksit tiehesi ja otit jalkavaimoksesi hänen tyttärensä, jonka sinä tiesit olevan sellaisessa asemassa, ettei yksikään mies häntä ottaisi suojaansa —»
»Minä olen Eldridin kanssa naimisissa, isä.»
Kun isä ei vastannut mitään, Eirik sanoi taas:
»Luulin sinun kuulleen siitä — koska meidän pappimme oli kysyttävä täältä minun omasta pitäjästäni —»
»Minä kuulin siitä. Mutta minä ajattelin sinun tekevän tapasi mukaan — kuten sinä teit silloin, kun sinun piti antaa luostarissa lupauksesi. Mutta se on sinulle itsellesi kaikkein pahinta. Jumala tietää, miten sinä sinä päivänä käyttäydyt, jolloin sinua sellaiset siteet kahlitsevat, joita sinä et voikaan irroittaa.»
Eirik seisoi hiljaa isään katsoen. Hän ajatteli jälleen ihmeissään — miten totta kaikki isän puhe oli, ja hän tiesi sittenkin asian olevan toisin —.
»Minä en syytä Eldridiä», Olav virkkoi katkerasti. »En minä olisi tehnyt kuten Berse teki — antoi nuoren, kauniin lapsen vanhukselle, jolla oli jo kaksi vaimoa mullan alla — ja hän oli inhoittavan ruma, päälaella törrötti kaksi myhkyä hänen pörröisestä tukastaan, enkä minä ole kuullut hänen tehneen hyvää kellekään ihmislapselle. Toiset naiset olisivat varmaankin tehneet yhtä pahoin kuin Eldrid, elleivät he olisi olleet häntä arempia —.
»— Ja onhan selvää, että hän haluaa mennä kanssasi naimisiin, saatuaan asiat niin pitkälle. Mutta sittenkään minä en tahdo sellaisen naisen istuvan täällä äitisi istuimella ja astuvan täällä Hestvikenissä sisaresi edellä — ei niin kauan kuin minä olen täällä isäntänä. Kun minä olen kuollut tai kykenemätön hoitamaan itseäni — silloin sinä voit tulla tänne, ja silloin on rehellisempää tuoda tullessaan se vaimo, jonka sinä itse olet valinnut, kuin työntää hänet nurkkaan — ellet sinä ole jo tehnyt sitä ennen. Mutta niin kauan te saatte pysytellä pois minun taloistani.»
»Niinkuin tahdot, isä.»