»Sinut juuri oli määrätty minulle alusta alkaen. Täältä minä olen tullut ja tänne minun oli palattava.»
Sitten hän kertoi unensa lintunaisesta, Portosta.
Mutta seuraavana päivänä Eirikin tullessa aamiaiselle Eldrid kysyi kuivasti:
»Kuulitko sinä mitään siitä minun sisarestani, Gunhildista nimittäin — miten hänen on käynyt?»
Eirik katsoi häneen.
»En», hän vastasi hämmästyneenä, »minä unohdin kokonaan kysyä siitä.»
XVIII.
Olav muutti Saltvikeniin.
Kalastus oli hoidettava Hestvikenistä käsin; täällä ei ollut muuta siltaa kuin pieni venelaituri suurista kivistä, ei yhtään talasta tai ranta-aittaa, pienet katokset vain suolapannuja varten. Ja olisi ollut aikamoinen urakka saada satama tälle avoimelle ja matalalle lahdelmalle. Saltvikenistä voisi tulla hyvä viljatalo. Eirik oli tajunnut sen oikein.
Olav purjehti Hestvikeniin, meni omiin aluksiinsa, jutteli Cecilian kanssa pimeinä talviaamuina sillalla, mutta ei käynyt talossa. Hän tiesi kuitenkin vävynsä käyttävän haukkumasanoja vanhasta merihirviöstä, joka makaa ja tongiskelee rantakaislikossa.