* * * * *
Olav asteli asuntoaan kohti melkein hymyillen. Tähän Bjørniin hän sai olla tyytyväinen. Nuori ja ylimielinen — mutta ne kasvaimet elämä kyllä nyppii pois mieheltä — ja Jumala suokoon, että poikaa karsittaisiin varovasti latvaa vahingoittamatta. Niin että mies pitäisi, mitä poika on luvannut, kunhan keltanokka hänestä haihtuu.
Bjørn puhui totta — hän olisi voinut tehdä enemmänkin tämän poikansa hyväksi. Toiset miehet tekivät tällaisessa tapauksessa toisin — he kasvattivat aviottomat lapsensa kodissaan tai tuttaviensa luona. Olihan hän antanut äidille Torhildsrudin, mutta sitä Bjørn ei näyttänyt pitävän minään — no niin, hyvinvoinnistaan hänen on kiitettävä itseään ja sitä toista miestä. Ja ellei Tornhild olisi mennyt naimisiin, olisivat hän ja Bjørn mahdollisesti tavanneet toisiaan useammin —. Vaikkakin pääsyy oli ollut ja oli tämä, hänen oli vaikea katsella silmiin poikaa, jota hän ei saanut asettaa sukuoikeuksiinsa — eikä silloin mikään muu, mitä hän voisi tehdä, tuntunut minkään arvoiselta.
Ja olipa poika tarkoittanut sanoillaan mitä tahansa — se ainakin oli totta hänen sanoissaan, että vaikkei Olav ollutkaan tehnyt Bjørnin hyväksi muuta kuin oli hänet siittänyt, ei hän sillä ollut tehnyt hänelle pahaakaan. Se poika, joka oli suvun ulkopuolella, eikä tahtonut häntä edes isäkseen kutsua, oli myöskin onnettomuuden ulkopuolella.
XIX.
Eirik ajoi jo kolmannen kerran viljan talteen paleltuneena ja kypsymättömänä. Täällä järven rannalla halla vei ennen kuin muualla. Ei se kuitenkaan ollut erittäin suuri onnettomuus — he saivat siitä sentään aina vellijauhot ja mallasviljan; leipäähän he saivat ostaa. Sellaisia ruoka-aineita kuin lihaa ja kaloja heillä oli yllin kyllin, ja paastoaikana olikin hyvä nähdä vähän nälkää.
Eirik hymyili muistaessaan paaston aikaa ensimmäisenä vuonna. Hän oli pitänyt sen, kuten ennen luostarissa ollessaan, joi vain vettä kerran päivässä, muuten hän otti ainoastaan jääpalan suuhunsa, kun oikein rupesi janottamaan. Öisin hän nukkui eteisessä olkisäkillä. Hän ei ottanut selkoa, mitä Eldrid teki. Mutta eräänä aamuna sisään tullessaan hän näki Eldridin nukkuvan lattialla — hän oli vielä täydessä unessa. Eldrid sanoi joka ilta asettuneensa tähän Eirikin lähdettyä nukkumaan, ja nähdessään Eirikin käyttävän jalkineita ilman sukkia, teki hänkin samoin.
»Sinun ei pidä tottumattomana tehdä niin.»
Eldrid kertoi joka vuosi paaston aikana käyneensä ripillä ja ottaneensa pääsiäispäivänä Corpus Dominin — mutta hän oli tehnyt niin vain päästäkseen joutumasta syytteeseen.
»On hyvä, ettet enää tee niin pahoin», sanoi mies.