»Sitäkö halvattua —! Voiko sellaista tapahtuakaan. Minne sinä olet lapsesi jättänyt?» hän kysyi äkkiä.
»Ne ovat Torella. Mutta eihän hän ole milloinkaan tehnyt lapsille mitään —»
»Minä kielsin kotiväkeä», hän jatkoi Eirikin taluttaessa hänen hevostaan pitkin rantaa, »viemästä sanaa isälle. Minä en uskalla — ennenkuin sinä olet siellä. Sinä olet ainoa, joka voit meitä auttaa — ehkä —»
Eldrid tuli heitä vastaan tuvan ovelle. — Eirik huomasi jo kauas hänen peittäneen päänsä lumivalkoisella, pitkällä kirkkohunnullaan. Hän ojensi Cecilialle kätensä ja lausui hänet tervetulleeksi.
Eldrid oli sytyttänyt tulen takkaan; hän johti Cecilian istumaan tulta lähinnä olevan penkin päähän, otti hänen märän vaippansa ja työnsi penkkipieluksen vieraan selän taakse:
»Sinä, Eirikin sisar, saatat olla väsynyt — te olette ratsastaneet vuonolta asti tänään tällaisessa raskaassa kelissä, sanoo sinun renkipoikasi —»
Eirik huomasi sisarensa katselevan ihmeissään ympärilleen — tupa oli siisti ja lämmin, vaikkakin se oli pieni ja matala, ja vuoteissa oli puhtaat vaatteet ja nahkaset — ja sitten hän katsoi veljensä vaimoon. Eldrid ei ollut vanhentunut näinä kolmena vuotena ja hän näytti tummassa hameessaan ja valkoisessa pitkin selkää laskeutuvassa hunnussaan komealta, vanhanpuoleiselta naiselta.
»Minä olen sitä mieltä, Cecilia, että sinun on viisainta mennä heti vuoteeseen, sinä olet niin märkä ja viluissasi — minä tuon sinulle ruokaa.» Hän vei nuoren naisen heidän omaan vuoteeseensa, polvistui ja veti hänen jalkineensa pois. »Sinun jalkasi ovat kuin jääpalat — ota nahkaset toisesta vuoteesta, Eirik, lämmitä niitä, niin kiedon ne sisaresi ympärille.»
Cecilia istui pitäen kaksin käsin vuoteen laidasta; kyynelet alkoivat vieriä pitkin poskia hänen itkiessään aivan ääneti, ja kun Eldrid oli kietonut hänen jalkansa lämpimiin nahkasiin ja painanut hänet vuoteeseen, hän kääntyi seinään päin, kätkien kasvonsa pieluksiin. Hän makasi sillä lailla, kunnes veljen vaimo toi ruokaa.
»Nyt sinäkin saat lähteä pois — Sveinhän sinun nimesi oli? Minä menen Holgeirin tupaan ja nukun tämän yön Ragnhildin luona, Eirik — minä arvelen sinun sisaresi mielellään puhelevan sinun kanssasi kahden kesken; te ette ole nähneet toisianne pitkiin aikoihin.»