»Olitko sinä näkevinäsi jotakin sopimatonta — mikset sinä silloin astunut esiin, ennenkuin ontuva viallinen ennätti niin kauas, ettei hän voinut minua edes puolustaa sinun polkiessasi minua jalkojesi alle?»
Eirik tarttui sisarensa käsivarteen: »Tule ulos!» Hän oli nähnyt välähdyksen sisarensa vihan syvyydestä miestään kohtaan ja hän pelästyi.
»Ei, minä en jaksa käydä Jørundin vaatteissa», Eirik virkkoi heidän seisoessaan yhdessä Ragnan tuvassa. »Eiköhän aitassa ole arkussa joitakin minun vanhoja vaatteitani —.»
»— Etkö sinä oppinut Märtalta ennenvanhaan», hän kysyi Cecilian kääntyessä hakemaan hänelle vaatteita, »sekoittamaan jotakin unijuomaa? On parasta, että sekoitat sellaista tänä iltana hänen olueensa. Minä menen hakemaan isän jo illalla. Mutta minä en voi lähteä täältä rauhallisena, ennenkuin tiedän hänen nukkuvan syvää unta.»
Vaihdettuaan ylleen joitakin vanhoja vaatteitaan hän meni siihen luhtiin, jonne Olav Livinpoika oli asetettu. Siellä paloi kaksi kynttilää vainajan pään kahden puolen ja ruumis oli kääritty hyviin liinavaatteisiin. Eirik paljasti ainoastaan kasvot: niissäkin näkyi pahoinpitelyn jälkiä, mutta kapeat, kalpeat kasvot olivat rauhalliset kuin nuorukainen olisi vain nukkunut. Valkoisen lakanan alla näytti ruumis pitkän hontelolta laihoine, kuihtuneine jäsenineen.
Eirik suuteli jääkylmää otsaa, polvistui paarien ääreen ja luki kuolleen rukoukset ja litanian, ja siellä istuvat ihmiset vastasivat hiljaa: »Ora pro nobis», sekä »Te rogamus audi nos.»
Sitten hän puheli ihmisten kanssa hiljaa. He eivät olleet uskaltaneet lähettää papille sanaa, mutta he olivat valvoneet edellisen yön ruumiin luona ja lupasivat tänäkin yönä vuorotellen valvoa. Eirik sanoi huolehtivansa hautauksesta huomenna palatessaan, mutta nyt hänen oli lähdettävä Saltvikeniin puhumaan Olavin kanssa. He eivät olleet kuulleet mitään Arnketilista ja Livistä, rakennukset olivat olleet tyhjät eilisaamusta asti, niin että he lienevät paenneet koko joukko peläten Jørundia, joka oli uhannut tappaa ja polttaa heidät.
Eirik oli pyytänyt Halsteinia viemään Jørundille ruoan ja jäämään hänen luokseen, kunnes hän nukkuisi — Halstein oli suuri ja vahva mies. Eirik kurkisti sisään ennen veneille menoaan. Jørund nukkui. Eteisen oven voi sulkea ulkoapäin; Eirik antoi Halsteinille avaimen ja pyysi häntä viemään Jørundille aamulla varhain aamiaista.
* * * * *
Hänen saapuessaan Saltvikeniin hämärsi jo. Auringonlaskusta näkyi enää länsipuolella sinisenharmaitten pilvien reunoilla kuparinpunaa; meri oli synkkä ja iltatuuli pani sen väreinen loiskuttelemaan hänelle niin tutulla tavalla rannan pitkää, kalpeaa kaarta vastaan.