»Meidän on suljettava ovi», Eirik vastasi matalalla äänellä, »kunnes me saamme tänne miehet tarkastamaan ruumista.» Hän huomasi isän katseessa pelkoa. »Muista, että hänen veljensä on haettava tänne!»
Olav voihkaisi ääneen. Sitten hän seurasi poikaa.
* * * * *
Heidän saapuessaan naistentupaan leski istui kokoon kyyristyneenä huoneen perimmäisessä nurkassa. Ragna vanha palvelijatar, oli hänen luonaan. Cecilia painautui yhä lujemmin seinään, tuijottaen miehiä pelon viileys silmissään Eirik meni hänen luokseen ja aikoi tarttua häneen hän taisteli vastaan:
»Oletko sinä nähnyt hänet?» hän kuiskasi.
Eirik nyökäytti ja veti hänet luokseen vastustuksesta huolimatta; hän vapisi kuin kouristuksen käsissä. Silloin Eirik nosti hänet kuin lapsen ja kantoi hänet vuoteeseen. Ja isä seisoi katsellen näitä kahta kasvot sen näköisinä, kuin ne olisi lyöty muodottomiksi.
Cecilia makasi nyyhkien — vähitellen nyyhkytykset hiljenivät; hän makasi hiljaa, mutta tuijotti yhtä hurjasti silmät selkoselällään. Isä oli istuutunut rahille; hän istui ajatuksissaan, kädet kirveeseen nojaten.
Eirik läksi hetken kuluttua ulos. Hän sai miehet kokoon; yhden niistä hän lähetti Rynjuliin Torgrimia ja Unaa hakemaan ja sitten kutsumaan tänne miehiä, naapureita ruumista tarkastamaan, toisen hän lähetti kirkonkylään pyytämään pappia tänne illaksi valvomaan kahden ruumiin ääressä, murhatun ja murhaajan —, hänen oli myös koetettava taivuttaa sira Magnea hautaamaan Jørundin siunattuun maahan, murha oli tehty sekapäisenä—. Gunnarsbyhyn hän saattoi lähettää huomenna sanan —.
Kului vähän aikaa, ennenkuin hän sai kaikki väkensä kanssa järjestetyksi. Sitten hän arveli, että Cecilialle oli saatava jotakin, vaikkapa tilkkanen maitoa. Hän seurasi maitoastiaa kantavaa tyttöä. Sisar makasi kuten ennenkin tuijottaen ja isä istui paikoillaan.
Cecilia laski astian huulilleen, mutta työnsi sen heti pois: