»Me voimme mennä sisään etsimään kerran vielä», Olav sanoi hiljaa.
»Ei —!» Cecilia peräytyi.
»Uskallatko sinä lähteä minun kanssani hänen luokseen —?»
»En —.» Cecilia painoi päänsä alas. »Minä en voi nähdä ruumista tässä kunnossa ollessani», hän kuiskasi tuskin kuuluvasti.
»Jos sinä olet syytön, ei se vahingoita sinua enemmän kuin sitäkään.»
Hän näytti painuvan kokoon siinä seisoessaan. Isä jatkoi vain:
»Jos sinä olet syytön, lähde kanssani sinne, laske kätesi hänen rinnalleen —»
»Ei.» Hän huusi: »Minä en tahdo —»
»Julma ihminen!» Eirik seisoi sisarensa vieressä.
Olavin tarttuessa Cecilian ranteeseen sisar nykäisi, yritti riistäytyä irti, mutta luiskahti ja kaatui. Hän jäi polvilleen pää kumarassa, koettaen toisella kädellään irroittaa isän otetta. Eirikin mielestä isä raahasi häntä lattialla —