Una tuli tuoden vieraalle olutta ja ruokaa. Hän oli vanhentunut ja käynyt raskasliikkeiseksi, mutta hän oli yhtä iloinen ja toimekas kuin ennenkin. Hän meni Cecilian luo katsomaan lasta — se avasi silmänsä raolleen, ja silloinkos molemmat naiset alkoivat iloisina puuhailla pienokaisen ääressä.
Una otti lapsen, Eirikin piti välttämättä katsella sitä. Hän veti myssyn pois pikku päästä: eikö se ollut hyvin muodostunut?
»Niin, kyllä se on kaunis lapsi», Eirik virkkoi. »Mutta sillä on punainen tukka», hän lisäsi kiusoitellen.
Cecilia katsoi häneen, posket lehahtivat punaisiksi, ja veli huomasi hänen olevan suutahtamaisillaan. Mutta sitten hän nauroi hänkin:
»Tietysti sillä on punainen tukka. On aivan niinkuin sanon — kaikki on minun Gunnarissani kauneinta, mitä saattaa ajatella.» Hän meni lapsen luo ja otti sen jälleen syliinsä.
Eirik sanoi, ettei hän ennättänyt odottaa Aslakin kotiintuloa: »Mutta sano hänelle terveisiä!»
Cecilia Olavintytär oli ollut leskenä vasta vuoden päivät, kun jo ilmaantui ensimmäinen kosija; se oli Ragnvald Joninpoika, Eirikin nuoruuden ystävä. Hän oli jo ennenkin yrittänyt Hestvikenistä nuorten neitosten ollessa vielä kotona; ensin hän olisi ottanut Bothild Asgerintyttären, sitten Cecilian: niistä ei kuitenkaan tullut mitään; sitten hän meni vävyksi erääseen Botnin taloon ja nyt hän oli siellä leskenä kahden pienen tyttären kanssa.
Cecilia ei ollut vastahakoinen — hän oli tuntenut Ragnvaldin lapsesta asti; hän oli rehellinen ja hyvä sekä komean näköinen mies — vaikkakaan hän ei ollut niitä kaikkein älykkäimpiä. Eikä Eirikin mielestä ollut mitään syytä kieltää, kun Cecilia itse halusi tätä avioliittoa.
Eirik käsitti sisaren olevan vaikeaa jakaa kotona emännyyttä Eldridin kanssa. Nämä molemmat naiset pitivät toisistaan he puuhailivat yhdessä ilman erimielisyyttä. Mutta asianlaita oli sentään sellainen, että Cecilia oli ollut emäntänä isänsä talossa suurimman osan aikuisenaolostaan — ja nyt oli Eldrid etusijalla; hän oli paljon vanhempi ja sitten hän oli Eirikin puoliso. Mutta Cecilia tahtoi ennen kaikkea päästä pois isänsä lähettyviltä.
Eirikin kertoessa Olaville Ragnvaldin kosinnan ja oman mielipiteensä isä nyökkäsi myöntävästi. Sitten hän sopi Ragnvaldin kanssa ehdoista. Kihlajaisten piti olla kesällä.