»Ei tässä tarvita pitkiä puheita. Se on totta, että olen lupautunut kahdelle miehelle. Mutta yksi vain voi saada minut. Ja se on Aslak.»
»Mutta isä ja minä olemme antaneet sanamme yhdelle miehelle. Sinä annoit siihen suostumuksesi. Emmekä me syö sanaamme.»
»Yhden kerran minä jo olen mennyt naimisiin teidän molempien neuvon mukaan.» Entinen vihertävä väike hänen silmissään oli vain kuin entisen heijastusta, mutta se johti Eirikin mieleen sen kerran, jolloin hän uskoi sisaren murhanneen miehensä. »Minä en anna Ragnvaldille milloinkaan myöntymystäni. Ja ellette te anna minua Aslakille, minä lähden hänen kanssaan pohjoiseen sittenkin.»
»Sinä et saa sanoa niin, Cecilia — sinulla on kolme poikaa.»
»Niin, olen sitäkin ajatellut. Mutta he saavat jäädä sinun luoksesi — he ovat sinun perillisiäsi. Mitä sinä, Eldrid, sanot?» hän kääntyi kälynsä puoleen.
»Minä sanon, ettei sanan rikkomisesta ole hyvät seuraukset. Mutta ei ole myöskään hyvä mennä naimisiin sen kanssa, josta ei huoli. Teidän pitäisi odottaa vähän aikaa —»
»Aslak ja minä olemme odottaneet jo kyllin kauan. Mitä sinä, isä, tästä sanot. Emmekö me sinunkin mielestäsi ole odottaneet kyllin kauan?»
Olav nyökäytti.
»Isä —!» Eirik virkkoi kiivaasti, »ymmärränkö minä sinut oikein — tahdotko sinä, että me rikomme Ragnvaldille antamamme lupauksen?»
Olav laski terveen kätensä raskaasti Eirikin käsivarrelle ja nyökkäsi uudelleen.