»Sinun ei pitäisi suvaita sitä, Olav isäntä», pappi sanoi kiivaasti, »että sinun poikasi oleilee niitten ihmisten parissa, jotka sinä ajattelemattomuudessasi olet Rundmyriin asettanut. Se, mitä poika siellä oppii, ei ole hänelle hyödyksi.»
Olav ei tiennyt, mitä hänen pitäisi vastata. Kun hän vaikeni, pappi jatkoi kertoen, mitä Eirik oli isästä jutellut: »— sinun poikasi tulee paikkakunnalla pilkan esineeksi sellaisia valehdellessaan — ja valehdellessaan niin tyhmästi.» Kun he sillä aikaa olivat saapuneet tienristeykseen, pappi tarttui Olavin hevosen suitsiin ja piti niistä kiinni samalla katsoen toista silmiin. Sumun levitessä oli kuitenkin vielä heikko päivän kajastus — ja Olav huomasi ihmeekseen, että pappi näytti hyvin liikutetulta.
»En minä ymmärrä, miten Eirik on niin voinut sanoa —» Olav kertoi, mitä hänen ja pojan välillä oli aamulla tapahtunut.
»Niin käy, kun nuorilla on huonoja oppimestareita.»
Olav rypisti kulmiaan, veti suutaan naurun mareeseen; mutta ei vastannut. Tuskinpa Eirik sellaisessa oppimestaria tarvitsi — valehteluun, eiköhän hänellä ollut siihen synnynnäiset lahjat.
»Jos joku viisas mies olisi neuvonut isääni, kuten minä nyt neuvon sinua», sanoi sira Hallbjørn, »olisi isäni ottanut minut pois siitä talosta, jossa minut kasvatettiin äitini kuoltua. Minä olin hänen eläessään jumalinen — hän oli luvannut minut Jumalalle, ennenkuin olin syntynytkään. Mutta sitten isä lähetti minut kasvatusisän luo, ja tämä oli lappalaissyntyinen.»
»Asuuko lappalaisia Valdresissa?» Olav kysyi; hänestä tuntui, että hänen oli sanottava jotain.
Pappi nyökkäsi. »Minä näin kasvu-iässäni paljon merkillistä, Olav. Lappalaiset ovat erinomaisia paimenia — ja tuntureilla kuljeskelee monenlaista, sekä eläintä että ihmistä — ja muutakin —. Sen jälkeen en ole tahtonut missään muualla viihtyä. Minä en kaivannut kotiin ulkomailla ollessani, kulkiessani koulusta toiseen. Mutta nämä ihmiset täällä kiihdyttävät minua, niin että minä menetän kärsivällisyyteni —.»
»Siltä näyttää.» Olav ei voinut olla hymyilemättä hiukan ivallisesti.
»Niin», sanoi pappi kiivaasti. »Täällä ei ole hyvä olla. Eipä sinullakaan ole sen paremmin täällä ystäviä, Olav.»