»Kyllä se voi», selitti poika innoissaan, »— ne ovat purjehtineet tiehensä ja nyt se juoksee pitkin rantaa, on aivan niemen nenässä, haukkuu ja yrittää laivan jälkeen —»
Pojan sanat johtivat hänen mieleensä jotain — hän oli kuullut tai uneksinut joskus jostain samantapaisesta, koirasta, joka juoksi pitkin rantaa uikuttaen pois purjehtivan laivan jälkeen — se oli koira tai oliko se mies, joka oli jätetty yksin —.
Hän katsoi pojan yiöskäännettyihin kasvoihin — ne näyttivät iltavalossa kalpeilta ja suuret silmät varjossa tummilta. Tuntui kuin näkymättömät siteet olisivat tiukenneet.
»— Kissanjalkain töminästä ja naisten parrasta ja vuorten juurista ja kalojen hengestä ja lintujen syljestä —» hän oli osannut sen lorun lapsena, jostain, joka oli punonut ketjun ja se oli silkkiä hienompi ja sitoi lujemmin kuin teräsköysi — jonkin pedon piti olla sillä sidottu tuomiopäivään asti —.
Nyt oli tiellä hiljaista. »Tule», virkkoi Olav, ja hänen kätensä painui vaistomaisesti pojan olalle viipyen siinä kotvan aikaa.
He kulkivat eteenpäin ja löysivät tielle. Tveitin miehiä ei enää näkynyt ei kuulunut, ja he saapuivat kaikessa rauhassa yömajaansa.
Vuode oli melko ahdas. Eirik nukkui heti, ja sitten hän kääntyili unissaan, niin että joutui melkein isän päälle.
Olav makasi ahtaassa, epämukavassa vuoteessa, pimeä huone täynnä ihmisten hajua — hän tunsi Eirikin hoikan, laihan ruumiin painon, hänen ihonsa ja tukkansa tuoksun — mutta ilman vastenmielisyyttä, tuntien vain sanomatonta sääliä. Kunpa Jumala ja hänen äitinsä neuvoisivat, miten hänen on hoivattava Eirikiä. Hän ei käsittänyt, mikä hänet pani poikaa säälimään, mutta oli kuin pojan nuoruuskin olisi saanut hänen sydämensä heltymään. — Ehkäpä se onkin vain heikkoutta, josta pian pääsee, Olav tuumi.
Olav makasi; ei hän oikeastaan nukkunutkaan, vaan keinuili unen ja heräämisen välimailla kuten merentuomat puut matalikolla. Mutta parin tunnin kuluttua kuullessaan toisissa huoneissa miesten liikkuvan Olav vetäysi nukkuvan pojan alta, nousi ja Iäksi ulos itse panemaan hevosiaan kuntoon. Hän ei hennonut herättää poikaa.