»Sinä käyttäydyt kuin tämä talo olisi sinun — eivät suinkaan ne ole sinun kermakehlojasi.»
Märtta ei ollut häntä kuulevinaan, mutta Cecilia härnäsi häntä sormi suussa. Eirik raivostui ja huusi:
»Ei tässä talossa ole mikään sinun — jos isä antaa sinulle asunnon ja ruoan meidän tavarastamme, sinulle ja kakarallesi —»
Olav oli samassa hänen rinnallaan.
»Sepä ei ollut kohteliaasti sanottu, Eirik. Sinä saat pyytää sitä kasvatusäidiltäsi anteeksi.»
Eirik seisoi jyrkkänä ja uhmaten; hän punastui. Olavissa kuohahti viha:
»Pyydä Märtalta anteeksi — suutele rouvaa kädelle ja tee kuten sanoin.»
Salama välähti vuonon yli sinertävän synkässä ilmassa. Olav laski puoliääneen odottaessaan jyrähdystä. Kaiku kiiri kadoten tunturien taa.
»Joudu nyt, tee kuten käskin ja lähde sitten kanssani heinää korjaamaan.»
Eirik ei hievahtanutkaan. Olav veti köyttä sormiensa lomitse. Hän sanoi sitten kylmästi ja hiljaa.