»On jo pitkä aika siitä kun sinua kuritin, Eirik. Mutta tee nyt kuten käskin, muuten saat maistaa tästä.»

Eirik notkisti toisen polvensa ja suuteli nopeasti Märtta Birgerintyttären kättä. Mutta samassa Olavista tuntui pahalta nähdä poika noin säälittävänä.

Isä sieppasi köysinipun ja läksi juoksujalkaa niitylle. Hän ei edes vilkaissutkaan, seurasiko poika vai ei. Vaikkakin poika oli täydellisesti ansainnut nöyryytyksen — raivostutti Olavia kuitenkin, että hänen oli täytynyt siten nöyryyttää poikaa vieraan edessä; hän vihasi sen vuoksi Eirikiä.

IV.

Isän ja pojan välit pysyivät samoina kuitenkin vuoden päivät.

Tuli sitten seuraavan vuoden adventti-aika, heillä tehtiin jouluteurastuksia.

Arnketil ja Liv saapuivat Hestvikeniin aamupimeässä sian tappoon; miehen piti teurastaa, eukon auttaa naisia suolien puhdistuksessa ja sen sellaisessa.

Viikkoa ennen oli satanut lunta, niin että maat olivat vallan valkoisenaan, mutta täysikuu toi suojan, ja tänä aamuna Olavin astuessa pihalle oli niin sakea sumu, että rakennusten välillä tuskin osasi kulkea. Olav sanoi miehille, että heidän oli sidottava sika väsyttäessään sitä — jos se pääsisi karkuun tässä sumussa, olisi sitä vaikea saada kiinni.

Olav seisoi oviaukossa, hän näki soihtujen loimuavan usvassa, sitten ne himmenivät himmenemistään, kunnes ne hävisivät. Mutta hetken kuluttua hän kuuli huutoa ja hälinää ja sian kirkumista ja ihmiset alkoivat juoksennella pihakalliolla — jotakin livahti pimeässä hänen ohitseen ja hän aavisti sen olleen sian. Hän yritti juosta sen eteen, mutta se oli pimeässä tipotiessään — painalsi itää kohti pellolle. Sen jäljessä riensi ihmisiä sumussa päreineen ja soihtuineen, he näyttivät pimeässä tummilta kääröiltä. Olav juoksi heidän mukanaan. Arnketil ja Eirik riensivät kumarassa tietä valaisten — he yrittivät etsiä lumessa jälkiä. Olav pysähtyi riihen luona ja vanha Tore kertoi miten oli käynyt. Eirik piteli sikaa ja Arnketil istui sen selkään ratsastaakseen sen väsyksiin, mutta sitten hän oli laskenut sen irti. — Yksi syöttösioista oli päässyt samassa karkuun.

— Se sika ainakin saa juosta kyllikseen ennenkuin se saa puukon sisäänsä! — Sanat kuuluivat sumusta.