»Oletko sinä sairas, Olav?»
Olav pudisti päätään ja nousi.
Messun jälkeen Olav ja Baard ponnistelivat rinnakkain kirkkomäen poikki pitäjäntuvalle. Katosta riippuva kalvolyhty huojui sinne tänne. He näkivät kaikki paikat täynnä kansaa loikoilemassa pimeässä, levähtämässä hiukan ennen paimentenmessua.
Olav riisui kaapunsa ja ravisteli siitä vettä.
»Oletko sinä sairas?» Baard kysyi jälleen. »Sinä olet kalpea kuin aave.»
»En», Olav vastasi. Hän painui myöskin oljille, jossa kaksi miestä työntyi lähemmä toisiaan, antaakseen kahdelle vastatulleelle tilaa.
»Minä tulin vain sitä ajatelleeksi», Baard jatkoi, »kun sinä itse et saattanut Eirikiä. Minä näin miten sinä yöllä valahdit kalpeaksi, arvelin että sinä olet ollut jo kauemmin sairas. Gunnar ja Arne mainitsivat siitä, heidän mielestään oli merkillistä, että sinä laskit pojan yksinään menemään mukanaan vain tunnusmerkki —.
»Mitä sinä tarkoitat?» Olav sai sanotuksi.
Baard ei vastannut — hän ei ymmärtänyt mitä Olav tarkoitti.
»Gunnar ja Arne — sinä tarkoitat Haugsvikin Arnea?» Kun Baard ei vastannut, jatkoi Olav niin välinpitämättömänä kuin suinkin.