Minun tietääkseni ei tiede ole koskaan rohjennut suoraan kieltää raamatun selvästi lausumaa väitettä, että kaikki kansat muinoin puhuivat samaa kieltä. Mutta tämä tosiasia on ainakin tahdottu sivuuttaa olkapäiden kohauttamisella.
Haluanpa teoksillani todistaa, että tämä raamatun sana on puhdasta totta, sanasta sanaan.
On päivän selvää, että Maa-laji, alkukansa, levitessään ja liikkuessaan syntysijoiltaan, puhui samaa kieltä, ennenkuin se hajaantui eri lajeihin ja haaroihin. Oli siis aika, jolloin kaikki ihmiset puhuivat samaa kieltä.
Meidän aikanamme, kun jo on syntynyt tuhansia eri kielimurteita — eiväthän eri neekeriheimotkaan ymmärrä toistensa kieltä — ja monet tärkeätkin kielet ovat kuolleet[38] tahi hukkuneet toisiin kieliin tasangoilla, joilla paimentolaiskansat, metsästäjät, Avarit, Hunnit, Germanit y.m. ovat taistelleet ja sekaantuneet — voimme luonnollisesti löytää vaan jälkiä yhteisestä kielestä Europan enimmin piilossa olevilta seuduilta: Suomen saloilta, Pyrynnäisiltä vuorilta[39] ja Alppien rauhallisista laaksoista.
Ruotsalaisen "kotiseutututkimuksen" tässä maassa huvitellessa itseään sillä, että se koettaa "selitellä pois" suomalaisia paikannimiä Suomessa[40] voidakseen kerskua jonkun pitäjän tahi paikkakunnan olleen muka "meidän asemamme", "meidän oikeutemme", "meidän kielemme" alkusijana, koetan minä puolestani huvittaa sanottua kotiseutututkimusta osottamalla teoksissani, että löytyy suomalaisia paikannimiä Alpeilla ja niiden tienoilla, jossa ne ovat useissa tapauksissa säilyneet meidän päiviimme saakka muuttumattomina. —
Mutta emme tyydy ainoastaan Alppimaihin, vaan tulemmepa osottamaan suomalaisia paikannimiä kaikkialla: Europassa, Aasiassa ja Afrikassa, sikäli kuin kuvauksemme meidät vähitellen vie sinne saakka.
Toivoakseni voin vielä saada, ellei "kirjanoppineet", niin ainakin ymmärtäväiset ihmiset, lähellä ja kaukana, vakuutetuiksi siitä, että se keltiläinen kieli, joka Suomen metsissä on säilynyt kansainvaellusten sotkuista, on juuri se kultainen avain, joka avaa tien kaukaisen muinaisuuden salattuun arkistoon sekä sen vaikeasti luettaviin ja tulkittaviin kirjoituksiin.
Ne, jotka käyvät tämän ainoan ja viimeisen keltiläisen kielen kimppuun siinä harhaluulossa, että he siten ritarillisesti puolustavat vähäistä, ahdistuksessa olevaa germanilaista vähemmistöä — jonka suuri suomalainen "kansanjoukko" muka uhkaa hukuttaa — ne Don Quichottet ovat vastustajiani.
Tätä taistelua on käytävä avoimin kypärin ja rehellisin asein — jopa kovilla sanoillakin, joita en aijokaan säästellä.
Kenenkä puolella todellinen ritarillisuus on, sen aika näyttäköön.