Sanon peittelemättä, ettei minulla tässä taistelussa ole sen kummempaa selkänojaa kuin minkä muodostavat muutamat varattomat toverit ja ehkä pari miljoonaa suomalaista kansanmiestä. Mutta vastustajieni tukeena on ainakin Suomen ruotsinkielinen sanomalehdistö, useita yliopistoja ja noin 5 1/2 miljoonaa ruotsalaisia Pohjanlahden kummallakin puolella. Sitä paitsi taustassa vielä koko yleisgermanilaisuus!
Sille, joka epäilee rehellisyyttäni ja epäitsekkyyttäni tässä epätasaisessa taistelussa, vastaan ainoastaan:
"Honny soit qui mal y pense!"[41]
En kuulu mihinkään valtiolliseen puolueeseen, en mihinkään "koulukuntaan", en mihinkään yliopistoon; en nauti ruhtinasten suosiota.
Mutta olen sittenkin valmis, milloin tahansa, missä tahansa ja millä yleisellä kielellä hyvänsä puolustamaan kaikkia niitä väitteitä, joita olen tehnyt ja tämän teoksen seuraavissa vihoissa tulen tekemään.
"Kultaa kujaiset täynnä,
Hopiata tanhuaiset, —
Eikä ole ottajata",
sanoo suomalainen.
Mutta nytpä me sen otamme. — — —
Ken seuraa minua kautta teoksieni, hänen täytynee lopuksikin myöntää, että löytöni on kultaa sille, joka haluaa henkistä kultaa.
Mitenkä sokeiksi kielipolitiikasta ja puolueraivosta meidän ruotsia puhuvat "Finländarimme" ovatkin tulleet, niin on kuitenkin suomivihaajain lukumäärä heidän keskuudessaan häipyvän pieni. Kuitenkin voi jo maaseudullakin tavata talonpoikia — ruotsia puhuvan Uudenmaan väestössä —, jotka, puhuen mitä "ruotsalaisen kansanpuolueen" herrat ovat heille syöttäneet, väittävät suomalaisia "vihollisikseen".