Onko ruotsia puhuva Uudenmaan talonpoika jo tosiaan niin päästään pilalla, että hän on voinut unhoittaa, etteivät suomalaiset ole häntä vuosisatoja rasittaneet ja kiusanneet vaan että hänen pahimpina vihollisinaan ovatkin olleet juuri ruotsalaiset herrat.
Tähän vastaaminen panee mielen apeaksi. Uusmaalainen on tosiaankin sellaisissa olosuhteissa saanut niin paljon kärsiä, että hänen henkiset kykynsä ovat puutuneet ja väsähtäneet.
Väitetään ruotsalaisella Uudellamaalla löytyvän seutuja, joissa talonpoikaiskansa tulee toimeen jokapäiväisessä puheessa noin 5-600:lla sanalla.[42] Sen sijaan suomenkielen sanavarasto kansan kesken käsittää "yli 200,000 sanaa", kuten professori O.M. Reuter kirjasessaan "Suomen luonto, kansa ja sivistys", siv. 66, sanoo.
Toisena peloittavana todistuksena uusmaalaisten henkisestä herpautumisesta ovat ne kansanlaulut, jotka todella ovat uusmaalaisia, eivätkä kuluneita ballaadeja tahi romansseja, mitkä ovat vuotaneet herrojen hoveista keittiön kautta kansan joukkoon.
Jos on totta, että "hedelmistä puu tutaan", niin lieneepä paikallaan tässä julkaista jokin todellinen uusmaalainen kansanlaulu, jonka Z. Topelius on aikanaan kansan suusta saamana julkaissut.[43]
Kansanlaulu.
(Srömforsin eli Ruotsinpyhtään pitäjästä).
Kah, hyv' iltaa, terveeksi,
Valittuni, armaani
Kuink' on maailmassa asias nyt?
Ootko terve, voimissas
Niinkuin luulen olevas,
Onko hauskaa? Se iloni on.
Onko rahaa, kultoa
Sulla arkullisia?
Jospa on, sepä hauskuuteni.