"Eine der wohllautendsten and gefägsten des Etdbodens."
("Suomenkieli on kaunissointuisimpia ja taipuisimpia kieliä koko maapallollamme.")
Ja Kalevalasta lausuu sama Jakob Grimm teoksessaan: "Über das Finnische
Epos" ("Suomalaisten epoksesta") seuraavasti:
"… Um die epische Poesie aber steht es weit anders, in der Vergangenheit geboren, reicht sie aus dieser bis zu uns herüber, ohne ihre eigne Natur fahren zu lassen, wir haben, wenn wir sie geniessen wollen, uns in ganz geschwundene Zustände zu versetzen. Ebenso wenig als die Geschichte selbst kann sie gemacht werden, sondern wie diese auf wlrklichen Ereignissen, beruht sie auf mythischen Stoffen, die im Altertum wacher Stämme obschwebten, letbhafte Gestalt gewannen und länge Zeiten hlndurch fortgetragen werden konnten. Sie kommt also schon Völkern zu, deren Aufschwung beginnt, und gelangt zur Blütezeit bei solchen, die jener Stoffe mächtig die ganze junge Kunst der Poesie darüber zu ergiessen vermochten; aber ein Grund und Anfang musste immer, man weiss nicht zu sagen wie, vorhanden sein und gerade auf ihm beruht der Dichtung unerfindbare Wahrheit…"
("… Epillisen runouden laita taasen on aivan toisenlainen. Muinaisuudessa syntyneenä ulottuu se sieltä meidän aikaamme saakka, menettämättä omaa luonnettaan. Meidän tulee, jos tahdomme siitä nauttia, asettautua aikoihin menneisiin. Aivan kuten historia ei synny itsestään, vaan perustuu todellisiin tapahtumiin; samoin epillinen runous perustuu taruaineksiin, jotka muinaisuudessa liikkuivat virkeämpien kansanheimojen mielissä ja vähitellen saivat kuin elävän muodon ja sitten kautta aikain kulkivat perintönä. Nämät tarut vakaantuvat kansoissa, jotka alkavat edistyä ja ne pääsevät kukoistukseensa sellaisissa, jotka, omaten sellaisia taruja, taisivat vuodattaa niihin koko nuoren runoutensa; mutta jokin pohja ja alku, vaikka ei tiedetä millainen, täytyi tarulla olla ja juuri siitä riippuu vaikeus löytää tarun todellista pohjaa.")
Myöskin Martin Buber, Schiefnerin saksankielisen Kalevala-käännöksen uudistaja, sanoo suomenkielestä:
"… sie scheint nicht für die Rede, scheint zuerst für den Gesang geschäften; ihre Worte enden meist auf Vokale und selten stossen mehrere Konsonanten zu einem spröden Laut zusammen — und der grosse finnische Forscher Porthan sagt von ihr;…
"ihr Geist sei dem Streben der Volkssänger sonderlich günstig…"
("… Se (suomenkieli) näyttää tulleen luoduksi ei puhetta, vaan ensi sijassa laulua varten; sanat päättyvät enimmäkseen vokaleihin ja harvoin sattuu useita konsonantia yhteen kovemmaksi äänteeksi — ja suuri suomalainen tutkija Porthan sanoo siitä… että sen 'henki' soveltuu erikseen kansan runouteen.")
(Porthan: "Dissertatio de Poësi Fennica (1766-1778). — Opera selecta
III, Helsinki 1867.")