Kenestä Te itse, hra Eklund, olette kirjoittanut:
"Hän katsoi kansakuntaa, valtiota sellaiseksi lujaksi ja yleväksi yhtenäisyydeksi, jossa häiritsevillä ja heikontavilla eroavaisuuksilla ei ollut olemassaolon oikeutta; tuo suuri aate vaati kaikkien erikoisharrastusten alistumista; se vaati myös, että kaikkien, jotka tahtoivat palvella sen tarkoituksia, tuli ajatuksin ja sanoin käyttää kansallista kieltä. Sen voimallisen isänmaallisen innostuksen synnyttämän mahtavan hyökylaineen, joka viime vuosisadalla kohotti kansaamme, johti pääasiallisesti hän leveään suomenmielisyyden virran uomaan; ennen kaikkea tuli suomalaisen kultuurin ilmetä suomenkielisenä; kaikkien niiden, jotka rehellisesti ja hyödyllisellä tavalla tahtoivat olla hyödyksi maalleen, tuli käyttää kansallista kieltä. Koko se ruotsalaisten joukko, joka silloin yhtyi suomenmielisyysliikkeeseen, oli vakuutettu siitä, että se täytti velvollisuutensa ja pääsi lähemmäksi omaa varsinaista olemustaan; he eivät hetkeäkään arvelleet, että he ehkä olivat jollekin aatteelle uskottomat…"
Se, joka johti "koko ruotsalaisten joukkoa" käsittämään kansalliseen yhtenäisyyteen nojautuvaa valtiokäsitettä, oli — pohjalainen Johan Wilhelm Snellman.
Kuka jatkoi hänen työtään? — Pohjalainen Yrjö Sakari Yrjö-Koskinen.
Kuka tulee jatkamaan pohjalaisten nerojen ritarillista uraa?
Luonnollisesti pohjalaiset. Ja ellei kukaan muu jatka, niin yritän ainakin minä!
Mutta maisteri Eklund ja hänen joukkonsa ovat ruvenneet uskottomiksi pohjalaisten perinnöllisille tehtäville, niille aatteille, joiden pelottomina esitaistelijoina me pohjalaiset aina olemme olleet, olemme ja — jollaisina meidän tulee olla.
Me opimme Amerikassa englannin kieltä, saksaa Saksassa, ranskaa
Ranskassa ja — suomea Suomessa.
Uusmaalaisten täällä liehtoma kieliriita on kuin myrsky vesilasissa.
Ellei muu auta, niin lyömme lasin palasiksi, sillä sellainen myrsky on asetettava!