Kun aivan kainostelematta kutsutaan kaikkia skandinavilaisia muinaisesineitä "ruotsalaisiksi", niin tarkoitetaan tietenkin, että ruotsinkieli, tahi kaikessa tapauksessa jokin samansuuntainen germanilainen kieli olisi ollut Skandinavian niiden alkuperäisten asukkaiden kielenä, jotka ovat käyttäneet noita esineitä.
Minulle on käsittämätöntä, kun ainoastaan turhamaisuudesta — jotta keinotekoisella tavalla voitaisiin esittää oma kansallisuus tahi "rotu" vanhemmaksi kuin mitä se todellisuudessa on — vääristellään tosiasioita ja salataan sellaisia seikkoja, mitkä saattaisivat selvittää asiaa.
Jos Skandinavian vanhimmat riimukirjoitukset ovat ruotsalaisten piirtämät, niin tehkää hyvin, herrat "ruotsalaiset", ja sanokaa mitä e.o. riimukirjoitukset merkitsevät ruotsiksi.
Vasta sitten, kun nämät riimut voidaan tulkita "germanilaisiksi", — jota ne eivät ole —, vasta sitten voidaan puhua ruotsalaisesta tahi germanilaisesta kansallisuudesta Skandinaviassa pronssikaudella.
Mutta niin kauvan kuin tällainen riimukirjoitus jää ruotsiksi tulkitsemattomaksi, niin kauvan on pötyä väittää muinaista pohjoismaista kieltä germaniseksi. — Eräästä C.A. Nordmanin lausunnosta selviää, että hän on taipuvainen ottamaan professori T.E. Karstenin vakavalta kannalta kielentutkijana; mutta siinä hän menee harhaan, sillä professori Karstenilla ei esim. ole aavistustakaan siitä, mitä edellä kuvatut riimut merkitsevät.
T.E. Karstenin ja hänen heimolaistensa harjoittama kielitutkimus ei voi kumota saksalaisen professorin, muinaistutkijan G. Kossinna'n eikä ruotsinmaalaisen professori O. Almgrenin yhteisesti tekemää väitettä että:
Ruotsin alkuasukkaat kuuluivat suomalais-ugrilaiseen kansanheimoon.
Näiden tiedemiesten lausunto nojautuu tavattuihin esineisiin ja löytöihin, kun sen sijaan kieliniekkailijat pitävät omia hurskaita toivomuksiaan tosiasioina, asiakirjojen luonnollisesti puuttuessa nyt kysymyksessä olevalta aikakaudelta: kivikaudelta.
Sitä paitsi ovat mainittu saksalainen muinaistieteen professori ja hänen ruotsinmaalainen virkaveljensä vieraita maamme kieliriidalle. Kun he puhuvat suomalaisista, Ruotsin ensimäisinä asukkaina, niin tekevät he sen tutkimusten ja vakaumuksen perustuksella. Heitä ei ainakaan voida syyttää "suomenmielisyydestä".
Meidän ruotsin- ja suomenkieltä puhuvat suomivihaajat kieliniekat eivät ainoastaan puutu taitoa arvostella saksalaisten ja ruotsinmaalaisten muinaistutkijain tuloksia, vaan he ovat sitäpaitsi kaikki jääviä.[57] Heihin on syöpynyt kieliriita ja muutamilla heistä on synnynnäinen vastenmielisyys metsäimme ikivanhaa ja korkeasukuista keltiläistä kieltä kohtaan.