Helposti voidaan käsittää meidän yliopistollisten "viikinkiemme" kesken syntynyt harmi ja säikähdys, kun kaksi täysiveristä germania rupeaa häiritsemään heidän piirejään ja repimään niitä kiinalaisia muureja, joita he ovat rakentaneet itsensä ja historiallisen totuuden välille.
Kun vuoden 1905 jälkeen ei enää voitu pitää suomalaisia valtiollisen painostuksen alaisina, niin koetettiin toki tieteen varjon alla väittää, että suomalaiset ovat jonkinlaisia aasialaisia kulkureita, jotka saapuivat Suomeen Kristuksen syntymän jälkeen ja ajoivat pois nuo kiltit viikingit Suomesta, jossa he olivat itselleen kaikki hyvin asettaneet.
Ja vaikka nuo rumat ja pahat suomalaiset "viikinkien iloisasta sotakuntoisuudesta" huolimatta onnistuivat karkoittamaan heidät aina rannikkopitäjien rantakiville saakka, niin ei suomalaisilla kuitenkaan — kuten hra R. Eklund sanoo — "ole koskaan ollut mitään sankariaikakautta", jonka vuoksi "heillä ei ole mitään urotekojen muistoja kirjallisuudessaan".
Täytyy siis otaksua olleen ajan sellaisenkin, jolloin Suomen muka alkuperäisissä viikinkiasukkaissa ei asunutkaan tuota "iloisaa sotakuntoisuuden henkeä", koska he väistyivät muinaisista asuinpaikoistaan, joita on osotettu olleen muka Suomen sydämessä, kun esim. professori Karsten on väittänyt nimen Satakunta olevan ruotsalaisen!
Kaikki oli jo menemässä toivottuun suuntaan. Oli jo onnistuttu kääntämään historia melkein ylösalasin; oli onnistuttu tukkeamaan totuuden suu, selittämällä että C.A. Gottlund oli intoilija. Minua luonnollisesti ei luultu tarvittavan ottaa lukuunkaan. Thomsenin lainateoriain avulla oli onnistuttu saavuttamaan ja kesyttämään pari suomalaista professoriakin kieltämään oman kielensä sukuperä. Kaikki oli jo vallan ihanalla kannalla. Se korttihuone, joka oli rakennettu otaksumisista sekä ylös-alaisin käännetyistä lainausteorioista, oli jo vakaantumassa vanhuuttaan. Silloin Wettenhovi-Aspa, ruotsinkielisen professorin poika, kirjoitti neljästi Hufvudstadsbladetissa, että maailmankielten juuret ovat fenno-keltiläisellä pohjalla. Mutta ei ollut "ruotsalaisella kansanpuolueella" suurta vaivaa panna este kirjoituksille, mikä tapahtuikin.
Ainoastaan sokea tietäjä, professori O.M. Reuter, näki vähän pitemmälle kuin näkeväiset. Hän lausui minulle: "Jos sinä olisit tohtorin arvolla varustettu, niin olisi asia selvä kaikille."
Myöskin toinen professori, tietäjämies hänkin — ystäväni Robert Kajanus — Ericus Erici Lejonhjertan[58] jälkeläinen — lausui: "Se on selvä kuin päivä, mutta sellaisen totuuden täytyy tulla ulkomailta, silloin se kelpaa."
Ja katso! Robert Kajanus osui oikeaan! Totuus tulikin sittemmin ulkomailta. Ensimäinen pommi, joka iski akateemiseen korttihuoneeseen, lähti puhdasverisestä Wienissä asuvasta germanista. Professori, tohtori Heinrich Winkler, julkaisi 30 vuotisen tutkimuksen hedelmänä kirjan: "Der Ural-Altaiche Sprachstam das Finnische und das Japanische" ("Urali-Altailainen kieliheimo, suomalainen ja japanilainen"), missä hän, germani, osottaa, että Aasiassa asuvien suomalaisten heimojen, esim. Samojedien kielessä on kieliopillisesti parempi selkäranka kuin germanien kielessä, että heidän possessivipronomininsa ovat paremmassa järjestyksessä y.m., kuin myöskin että suomalaisiin kieliin on myös luettava japaninkieli.
Tämä oli viikingeille sangen ikävä juttu, osittain sen vuoksi, ettei Winkleriä, germanilaista professoria, käynyt väittäminen suomenmieliseksi, osittain sen vuoksi, että japanilaiset ovat sivistyskansa, jonka ei juuri voida väittää lainanneen sanoja viikingeiltä.
Pyysin silloin erään ystäväni, Pertti Uotilan, joka syvemmissä suomenkielen salaisuuksissa on ollut johtotähtenäni, matkallaan Köpenhaminan kautta poikkeamaan viikinkien tietomiehen, vanhan professori Thomsenin puheilla, saadakseen kuulla hänen ajatuksensa professori Heinrich Winklerin kirjasta. —