On omaksuttu yleiseksi mielipiteeksi, että koska pronssikauden Suomessa löydetyt esineet ovat sen aikaisten esineitten kaltaisia, joita on löydetty Ruotsissa, jossa pronssikaudella on puhuttu muka ruotsia, niin on muka ruotsia puhuttu Suomessakin niillä seuduin, missä sellaisia esineitä täällä on löydetty.
Näytämme kuitenkin tässä koristeen, niin kutsutun kierrekoristeen, joka nähtävästi esittää kokoon käärittyä lassoa[72] eli heittohihnaa, jota lappalaiset käyttävät porojaan kiinni ottaessaan. Se puhuu paremmin kuin muut sellaiset aiheet lappalais-suomalaisen muinaiskultuurin vaelluksista vanhimman pronssikauden aikana kautta Europan kaikkien maiden; ainapa Egyptistä ja vanhasta Aasiasta Perä-Pohjolaan saakka.
Tuolla Pohjolassa tätä koristetta vieläkin käytetään, kuten selviää oheen liitetystä kuvasta N:o III, hopeainen rintaneula; — sama koristeaihe näkyy eräässä Lapinlahdelta löydetyssä pronssikauden neulassa, N:o I. Ja sama koriste, melkeinpä aivan tarkalleen samanlainen, on löytynyt Ranskasta (N:o IV); sekin on pronssikaudelta.
Jos nyt samankaltaisen koristeen löytyminen samanaikuisista muinaislöydöistä on todistuksena siitä, että samaa kieltä on puhuttu kaikkialla, missä tällaisia koristuksia tavataan, niin voimme, viittaamalla kuvioissa II ja V esiintyviin kierrehihnakuvioihin, sanoa että suomalais-ugrilaista kieltä puhuttiin Sveitsissäkin pronssikaudella, sillä kukaan ei kaiketi väittäne, että päinvastoin Rammansaarella Suomessa, mistä pronssikoriste N:o II on löytynyt, olisi pronssikaudella puhuttu raeto-romanilaista eli sveitsiläisten myöhäisempää kieltä. Tästä johtuu, että samaa (suomen)kieltä puhuttiin siis myös Skandinaviassa ja Saksassa tämän varhaisemman pronssikauden aikana —; vertaa kuvioita VII ja X, johon belgialainen muunnos VIII liittyy.
Mihinkä ikänänsä katselemmekin, tapaamme saman kulmurin kaikkialla Europassa pronssikauden alussa, ennenkuin mitkään n.s. kansallisuudet olivat ehtineet syntyä ja asettua asumaan nyt mainitsemiimme maihin.
Meidän kamariviisaat muinaistutkijamme, jotka luulevat voivansa sivuuttaa sellaiset tiedemiehet kuin G. Kossinnan, O. Almgrenin ja J. Ailion, iskevät siis ilmaan, kun he tyytyvät vertaamaan esim. kuvioita X ja I toisiinsa ja siitä päättelevät, että Lapinlahdella Suomessa puhuttiin pronssikaudella — ruotsia! Jos asianlaita olisi siten, niin olisi kaiketi Mykenaissa (entisessä Troijassa, Vähässä Aasiassa) — katso kuvio IX — myös puhuttu ruotsia! Mahtaneeko professori T.E. Karsteenkaan tohtia väittää sellaista.
Sen sijaan oli Pelaskien Homeron aikainen Välimeren kultuuri, (kuviot XI ja IX), sangen läheinen esiroomalaiselle eli etruskilaiselle. Meistä onkin erittäin hauskaa saada näyttää, että samat suomalais-ugrilaiset koristeet tavataan myös Etruskien keskuudessa.
Kuvio XII on siis kaunis muinaistieteellinen lisäke parisilaisen professorin Jules Marthan kielitieteelliseen todisteluun siitä, että Etruskienkin kieli oli suomalais-ugrilaiseen kieliryhmään kuuluvaa kieltä!
Kuten tunnettua, on myöskin professori Arthur Gleye Tomskissa, kahdessa kirjoituksessa "Krettscke Studien" (Kretalaisia tutkimuksia) I-II (Tomsk 1912-1914), verrannut pelaskien kretalaista viivakirjoituskieltä fennisiläiseen ja erittäinkin länsi-suomalaiseen kieleen. Huomaamme prof. Gleyen tutkimusten osottavan nerokasta tutkijasilmää näiden kielien aikaisempiin kehitysmuotoihin nähden. Kun professori Gleye nähtävästi on tullut samoihin tuloksiin kuin muutkin europalaiset kuuluisuudet, joiden lausuntoja tässä kirjassa olen julkaissut, palaamme seuraavissa vihkoissa hänen muinaiskreikkalaisuutta koskevien tutkimustensa tuloksiin.
Meidän täytyy kustannusten välttämiseksi, ikävä kyllä, jättää sillensä enempi kuvallinen todistelu, vaikka tiedämmekin, että muinaistiedettä koskeva keskustelu ilman havainnollisia välikappaleita ei ole vakuuttavaa laatua.