Kotona verannalla istuivat Emma, Anna ja Fanny Bredin. Hammar huoahti.
Hän aikoi olla aikaisin aamulla niityllä.
— Minä melkein hiukan pelkään viettää yötä täällä keskellä korpea, selitti Anna.
— Mitä tyhjiä, onhan herra Hammar meitä niin lähellä! Meillähän ei ole kuin seinä väliä! sanoi Fanny.
— Keittiö on sentään välissä.
— Todellakin! Mutta nukuttehan te keveästi?
— Varsin keveästi.
Ja senjälkeen toivotettiin hyvää yötä ja kukin kävi levolle.
— Herra Hammar!
Neiti Emma oli keittiössä ja naputti ovelle.
— Miten voin palvella?