— Valitettavasti en, neiti Lydia.
— Mikä sen kärsivän näköisen tyttöraukan nimi taas olikaan?
— Ida Malm.
— Vai niin, vai niin. Käykää joskus meitä tervehtimässä.
— Paljon kiitoksia!
— Jaa, tehkää se todellakin, lisäsi mamma.
— Herra Hammar!
Hammar, joka jo oli ehtinyt vähän matkan päähän, kääntyi.
— Ajatteko huomenna heiniä? Minä niin kovin paljon pidän istua heinäkuorman päällä!
Kun Hammar oli selittänyt, ettei hänellä huomenna olisi tilaisuutta ajaa heiniä, sai hän viimeinkin mennä.