"Arvoisest' tutki töitäni
— — — — —"
Voi, miten hyvin se toki meni! Sven voi laulaa mitä hyvänsä!
Svenssin isä omisti 1/8 manttaalia, velalla tietysti.
Hän olisi halunnut, että Sven olisi auttanut häntä viljelemään metsäsuota, mutta Sven tahtoi viljellä ainoastaan musiikkia. Hän olisi tahtonut Svensin hoitamaan tammaa, mutta Sven, hän uneksi ainoastaan voivansa pitkälle katekismuksella hoitaa pitäjän nuorison sieluja, sittenkuin hän tietysti oli käynyt seminaarin, sillä hän tahtoi luonnollisesti lukea sekä lukkariksi että koulunopettajaksi, muutoin ei nousisi palkka tuhanteen taalariin, muuten ei hän pääsisi "kuuden tuhannen taalarin omistavan talollisen pojan tasalle."
Mutta isä kiroili ja mietti, tietysti että Svens ei ollut liian hyvä tulemaan 1/8 manttaalin tilalliseksi. Hän saisi talon sopivasta hinnasta, naisi kuusi tai kahdeksan tuhatta taalaria ja erottaisi pois pikkusisarukset.
Mutta äidillä oli kunnianhimoinen henki ja hän mietti, että jos hän kerran saisi nähdä Svensin laulavan hautavvirttä, niin se olisi jotain ylpeää, ja runsaasti vierivät häneltä kyyneleet, kun isä oli yksipäinen siitä, että Svenssistä pitäisi tulla talonpoika.
Tietysti on nykymaailmassa kaikki väärennettyä, mutta äidin kyyneleet ovat jokseenkin samallaisia ja jos ne kerran maailmassa voivat synnyttää Augustinuksen, niin olisi merkillistä, jos ne eivät meidän päivinämme voisi luoda ainakin maalaislukkaria.
Sven tuli seminaariin 16 vuoden ijässä, sai kolmannessa kerroksessa muutaman solan portaassa yksinäisen huoneen yhdessä kahden toverin kanssa, ja piti elää Jumalan sanasta, kasvatusopista ja kotoisesta ruokapussista.
Histooria, maantiede ja äidin juusto olivat verrattain helposti sulaavia, mutta laskuoppi, jumaluustiede ja vanha, härskeytynyt silava takertuivat kurkkuun useamman kuin yhden kerran.
Huveista ei ollut mitään puutetta, sillä kerran lukukaudessa oli siellä palokunnan harjoitus kaupungissa, ja kerran lukukaudessa kustansi Svens itselleen teaatterinlipun. Uudet ruiskut ja vanhat näyttelijättäret elivät yhdessä kirkkoisien ja uskonkappaleiden kanssa pääkopassa tuolla nuorella seminaarilaisella, niin että oli aivan hirmuista.