Samppanjaa.
Koko aamupäivän oli talo täynnä väkeä, jotka tahtoivat onnitella, niiden joukossa maaherra ja hänen vapaaherrattarensa, piispa ja tuomiorovasti; ja sitte tuli päivällinen monine kauniine puheineen. Kauneimman kaikista piti Albertini papalleen. Se ansaitsisi tulla painetuksi, mutta sitä ei Albert millään ehdolla tahdo. Minä näin, kuinka piispa, joka oli nähnyt varsin paljon vaivaa suuresta ensimäisestä juhlapuheesta, kulki ympäri ja ikäänkuin häpesi vähän, että Albert oli hänet niin "distanseerannut", kuten polkupyöräilijät sanovat. Tuleva miniäni, maalari, oli tehnyt pieniä, oikein somia värssyjä. On hyvin onnellista kun molemmat puolisot noin sopivat yhteen luonnonlahjojen ja ajatuskannan puolesta. Minä en koskaan ole kirjottanut yhtään värssyä eikä Hanna hioin.
Jöns luki kaikki sähkösanomat ja niitä oli koko joukko:
"Konsuli Jönsson,
Nålköping.
Onnea kuuskymmenvuotiaalle! Edelleenkin menestystä, onnea ja iloa!
Roslund."
"Tukkukauppias Jönsson,
Nålköping.
Onnea ja iloa,
Rauhaa, tyyntä lepoa
Asunnossa armahassa!
Mimmi ja Joonas!"