— Kiitoksia, minun on kunnia käydä luonanne niin pian kuin suinkin.
— Odottakaa, ettekö saattaisi tulla tänään iltapäivällä? Meillä on jo vähän muitakin vieraita, ja…
— En, kiitoksia paljo vain, ei sovi tänään.
— Mitä, ettehän vain luule synniksi sitä, että lähtisitte pois sunnuntaina? Tosi kyllä, ettei minun taloni suorastaan ole mikään "rukoushuone", mutta ei se myöskään ole mikään varsinainen "ryövärien luola."
Pastori hymyili.
— Luulen kyllä voivani syntiä tekemättä lähteä vieraisiin pyhä-iltana, mutta minä tiedän, että suuri osa yhteisestä kansasta pitäisi kummallisena, että pappi kirkosta lähtisi huvittelemaan, enkä minä tahdo pahennusta herättää.
— Äh, tuohan on ulkokultaisuutta! Suokaa anteeksi, en tarkoittanut mitään pahaa, lisäsi parooni, kun näki pastorin hätkähtävän.
— Jumalan haltuun, herra parooni! sanoi pastori, joka sillä välin oli saanut päällysnuttunsa ylleen ja läksi pois.
— Näitkös tuota! sanoi lukkari kirkonvartialle, sitte kuin paroonikin oli pyörähyttänyt ympäri kantapäillään ja lähtenyt matkoihinsa.
— Pannahitten pappi! Mutta muista sinä, Oksanen, että sanoissani on perää: hänellä on kyllä muutamia tuhansia jäljellä isän perinnöstä, muuten ei hän uskaltaisi olla noin kopea paroonia kohtaan.