— Todellakin.
— Kyllä, näkeekö parooni tuon pienen huoneen tuolla rannalla!
— Ahaa, appareljivoimistelua? Mutta suokaa anteeksi, enemmin se minusta näyttää halkohuoneelta.
— Sepä se onkin ja työkalustona on puutukki ja saha.
— Ha ha haa! No mutta olenhan minä kuullut löytyvän pappeja, jotka istuvat Rosenanten selkään, kun lähtevät pitäjälle. Eikö pastori milloinkaan ratsasta? kysyi kreivi Aksel.
— En, ruumiissani on vika, joka minua estää sitä hauskuutta nauttimasta.
— Pastorilla, joka aivan terveeltä näyttää?
— Niin, Jumalan kiitos, kipeä en ole.
— Olenko liika utelias mielestänne, kun kysyn, mikä meiltä riistää pastorin myötävaikutusta hevosurheilussa?
— Ette suinkaan. Nähkääs, hyvät herrani, sääreni ovat aivan liika pitkät ratsastaakseni Toivolahden pappilan pienellä Liinaharjalla; jalkani tarttuisivat maahan joka askeleelta. Suokaa anteeksi, äitini varmaankin jotakin tarvitsee…