Harvan humoristisen kirjailijan teokset ovat niin yleisesti pidetyt ja laajalti luetut kuin Sigurdin kotimaallansa Ruotsissa, kuin myöskin Suomessa, jossa ne varsinkin ruotsalaisessa lukijakunnassa ovat herättäneet suurta huomiota ja mieltymystä. Ne ovatkin sellaisia jotka sopivat niin ylhäisemmällä kuin alhaisemmallakin sivistyskannalla olevan yleisön luettaviksi.
Toivossa että mainitun kirjailijan teokset saavuttavat suomalaisessakin lukijakunnassa yhtä suurta mieltymystä kuin ruotsalaisessa, jätetään tämä kirjanen yleisölle nimellä "Vaiheita".
Suomentaja.
Kansanopistossa.
— Ei, se ei käy päinsä, lautamies! Ylpeäksi saattaa poika muutenkin tulla, vaikkei häntä panna kansanopistoon.
— Sinä puhut kuin sinulla ei olisi järkeä ollenkaan, Olli! Minun poikani eivät ole koskaan, luojan kiitos, olleet röyhkeitä, mutta sen saatan sanoa, että niin kilttejä kuin he ovat olleet kansanopistossa käytyään, eivät he ole olleet ennen.
— Niin, ehken se saattaa sopia lautamiesten pojille, mutta pikkutilallisten lapset saavat tyytyä kansakouluun, arveli Mäkelän Olli ja pani suitset kärryihinsä kirkkomäellä, jossa lautamies, joka kuului kansanopistonjohtokuntaan oli puhutellut häntä, saadakseen opistoon oppilaan ja Mäkelän taloon valistuneen pojan.
Ja sitten nousivat he kärryihin, Olli ja hänen poikansa asettuivat mukavasti etusijalle, vaimo tyttärensä kanssa takaistuimelle. Kuta likempänä alkutilaa, sitä vähemmän kunnioitettiin naista; ja Mäkelässä oltiin, totta puhuen, kerrassaan alkuperäisellä kannalla, vaikka Ollilla oli sekä linjaarinrattaat että rahaa säästöpankissa.
Ja kun he rupesivat syömään, oli poika ensimmäisenä puurokupin kimpussa ja kun hän sitten ruu'alta herettyään oli hetkisen loikonut sohvan kannella, huusi hän, niin että sisar korjatessaan pois ruokaa, oikein säpsähti:
— Isä, juotitteko hevosen?