KUN PIKKU JYKKE RUPESI SAAMAAN SELKÄÄNSÄ.
On ikävää, kun nuoret ja ymmärtämättömät ihmiset menevät yhteen, kun sellaiset, jotka itse eivät muuta ole kuin tietämättömiä lapsia, saavat omia lapsia hoidettavakseen.
Meneehän sentään mukiin, kun nuoresta parista toinen on viisas ja hyvä; kun toinen puolisko pitää vastaan, milloin toinen tahtoo tehdä tyhmyyksiä.
Mutta oikein herttaista ja mieltäylentävää on kun kaksi nuorta eri sukupuolista ihmistä on erinomaisen ymmärtäväistä, ja siitä iloitaan kun he yhdistyvät avioliittoon, vaikkapa arvellaankin, että sellainen viisauden paljous samassa taloudessa on melkein liiallista tuhlausta.
Niin oli Jannen ja Amalian laita. Janne oli filosofian tohtori ja lehtori ja tuomiokapitulinjäsen, ja oli kurittanut ja kasvattanut sadoittain pikku poikia, ja ollut mukana sekä eroittamassa lukkaria virasta että varoittamassa kommininistereitä väkijuomista ennenkuin hänen piti alkaa kasvattaa omaa lihaansa ja vertansa. Ja Amalia oli ollut nuori, etevä luokanjohtajatar kaupungin tyttökoulussa, ja monet pienet rikolliset polvet olivat vapisseet hänen vakavan, tutkivan katseensa edessä, ja toisinaan hän "tukistikin".
Ja he olivat kaikkein tuttava- ja sukulaisperheiden kauhuna, joilla oli vapauteen totutettuja lapsia, jotka' sylkäisivät pois ruuan, mikä ei maistunut, ja kirkunalla ottivat mitä halusivat, ja potkeivat tätejänsä vatsaan ja joilla kerrottiin olevan tapana pakottaa pappojansa jok'ikinen yö hyvin ohuesti vaatetettuna laukkaamaan läpi huoneuston tuo nuori ihmistaimi sylissään, kun sen hammasta pakotti.
Janne hymyili säälien ja halveksien mokomia isiä, ja Amalia taputteli naimisissa olevia ystävättäriään ja sanoi: "Laura, siitä on suuri edesvastuu, kun on niin hirveän hentomielinen! ja turmelee lapset koko heidän eliniäkseen."
Erään lukukauden loputtua he menivät naimisiin, ja kun Janne sitten muutamana iltana syyskuussa pyysi Amaliaa sytyttämään lampun, veti Amalia hänet kouristuksen vallassa luokseen ja sanoi: "Ei, ei!" ikäänkuin Janne olisi käskenyt hänet harjaamaan jotakin jääkarhua, nousemaan ylös ilmapallossa taikka atrioitsemaan yhdessä kuningastiikerin kanssa.
Sillä hän tahtoi olla hämärässä ja punastua ja olla hämillään, kun hän kaikkein ensimmäisen kerran ilmoitti mies-ihmiselle, että hän aikoi tuolla kevään korvilla tehdä hänestä isän.
Jo paljoa ennen, kuin lapsi oli nähnyt äitinsä makuuhuoneen tapeetit, onnitteli sitä koko sukukunta siitä, että sillä oli molemmat niin erinomaiset, kasvatustoimeen perehtyneet, pedagoogillisesti taitavat vanhemmat.