Lähemmin tarkastettaessa huomattiin tuo uusi ihminen olevan urospuolta, kastettiin Yrjöksi ja ruvettiin nimittämään "Jykkeksi".
Jykke ei ollut vielä kahdenkymmenen päivän vanha, kun perheen tuttavat tapasivat hänen vanhempansa salissa pari hehtoolia kirjoja ja vihkosia ympärillään.
— Ahaa, Amalia, istut kai harkitsemassa pukuja viimeisinten muotilehtien mukaan? sanoivat ystävättäret.
— Vai niin, Janne, istutko tutkimassa niitä kirjoitelmia, joita ruotsinkielen lehtorinviran hakijat ovat julaisseet? sanoivat ystävät.
— Me olemme vanhemmat ja meillä on poika kasvatettavana; me valmistamme häntä varten kasvatussuunnitelmaa järkiperäisten perusteiden mukaan.
— Ettekö sentään sallisi hänen päästä kuukauden vanhaksi, ennenkuin hän alottaa lukemista? esitti muuan setä.
— "Lukemista?" Hänen pitää olla kahdeksan täyttänyt ennenkuin hän saa alkaa lukemaan, nyt hän on vaan totutettava järjestykseen, kuuliaisuuteen ja säännölliseen elämään. Kuinkas pitkällä me nyt oltiin, Janne?
— Maltahan, kello 10 j.p.p. käännetään hänet oikealle kyljelle ja makaa sitte sillä tavoin kello 1:teen a.p., jolloin hän saa ruokaa ja pannaan vasemmalle kyljelleen kello 5:teen asti.
— Mutta jos hän ei tahdo maata sillä tacoin? Jos hän kirkuu? väitti muuan täti, joka itse oli kasvattanut yksitoista lasta, joista vanhin oli nyt raatimiehenä Porosalmessa.
"Sitä vanhaa tietämätöntä hemmottelemista". Janne ja Amalia vaan katsahtivat merkitsevästi toisiinsa, hymyilivät ja jatkoivat suunnitelmaansa.