Otaksukaamme kumminkin että kaikki ylöslykkäys on lopussa ja että se hetki on ehdottomasti lyönyt, jolloin sinä menet lopettamaan itsesi.
Ensinnäkin on hankittava hyvä paikka. Vähänkin hienotunteinen mies tai nainen ei koskaan ammu itseään tai hirttäydy asuinhuoneissaan. Ei sovi hienon naisen tai herrasmiehen veristää sohvaa, roiskuttaa remmeleitänsä tapeeteille eikä vivuta itseään katto-orsiin niinkuin mitäkin sianliikkiötä. Eikä yleväluontoinen ihminen mielellään makaa arsenikista pöhöttyneenä vuoteellaan, kun palveleva sisar aamusella tulee lapikkaita noutamaan.
Pyydän eräällä esimerkillä saada valaista, kuinka kauheita, kauvas vaikuttavia seurauksia siitä voi olla, kun itsemurhalla saastuttaa jonkun asuinhuoneen. Eräällä maatilalla Savossa asui 1850-luvulla muuan kruununvouti, jolla ei ollut koskaan tapana maksaa kirjureilleen mitään palkkaa eikä antaa ruokaakaan. Ne kirjurit, jotka olivat nuoriamiehiä, tulivat kumminkin pulskasti toimeen ja ravitsivat mainiosti itseänsä nuoleskelemalla mustetta sormistaan ja hengittämällä kruununvoudin rasvaisen yönutun tuoksuja. Mutta muuan heistä, jolla oli vaimo ja seitsemän lasta, suuttui ja hirttäytyi housunviilekkeisiinsä vinttikamarissa, kuoli ja haudattiin, vaikka vaan puolijuhlallisuuksilla. Myöskin kruununvouti kuoli ja haudattiin, ja mitä herrat sitten yhtyessänsä sanoivat toisilleen, sitä en tiedä. Mutta talo myytiin eräälle herrasväelle, jolla oli pikku tyttöjä, ja vinttikamariin sijoitettiin kotiopettajatar.
Silloin alkaa tuo heittiö, hirttäytynyt kirjuri, joka eläessään oli niin kaino, että meni pihalle ja piilottautui nurkan taakse, kun tunsi että häntä rupeaa aivastuttamaan, ihan kursailematta kuljeskella henki- eli n.s. astraaliruumiissa kotiopettajattaren huoneessa öillä ilman takkia ja liiviä ja housunviilekkeet kaulahuivina, ja ilvehtii ja vetää peitosta. Kotiopettajatar, joka oli hieno tyttö, peljästyi pahanpäiväisesti ja sai tietoonsa hirttäytymisjutun, jonka jälkeen hän ei enää silmiänsä uneen ummistanut siellä. Uutta paikkaa hän ei saanut, toista huonetta ei liioin, vaan meni epätoivoissaan naimisiin eräälle raa'alle ja sivistymättömälle jolkille Iisalmen tienoilta ja etsiskelee nyt itse sopivaa nuoransilmukkaa ja hyvää hirsipuuta.
Ja kukahan tahtonee killua puussa, alttiina kärpäsille ja muurahaisille ja muille lentäville ja mateleville elikoille taikka maata vesakossa suuruksena ketuille ja muille pedoille?
Ja sitten kun sain kuulla, mitä ihmiset sanoivat ystävästäni Joonas Marjasesta, joka hukuttautui keväällä, niin minä varoitan jokaista sammuttamasta huoliansa ja henkeänsä aaltojen kylmässä sylissä. "No sen nyt tiesikin, maa ei ole koskaan tahtonut oikein pysyä hänen jalkainsa alla", sanoi yksi. "Valaa vedellä päätänsä oli Joonaksen erikoistaito", tuumaili toinen. "Onko kukaan kuullut, että Marjanen olisi koskaan nauttinut vettä ilman konjakkia?" kysäsi kolmas. "Se oli kai ensimmäinen kerta, kun se hutilus on mennyt asiaan pohjia myöten!" huudahti neljäs j.n.e.
Mitä itsemurhan paikkaan tulee, niin huomaamme siis, että jos karttaa sitä tekemästä sisällä huoneessa, ulkona maalla tai vedessä, soveltuu siihen melkein mikä paikka hyvänsä.
Nyt tavasta. Tässä jos missään pätee tuo, että "kaikki tavat ovat hyvät paitsi ikävät", ja ikävyys on sangen vaikea poistaa itsemurhasta. Kaikki nuo yleisimmät tavat: puukko, ampuma-aseet, nuora, vesi ja myrkky tärvelevät meitä enemmän tai vähemmän, ja sehän on ikävää. Sitäpaitsi eivät ne läheskään aina onnistu, ja sen vaan sanon, että jos siinä muista onnettomuuksista: tutkintoreppusista, rukkasista tytöiltä, epäonnistumisesta lukkarinvaalissa, konkurssista ja siinä ilmenevästä puutteellisesta kirjanpidosta, onkin jotain lohdutusta ja virvoitusta, niin on onnistumaton itsemurhaaja ja epäonnistunut kuolemankokelas mitä naurettavimpia ja surkuteltavimpia ilmiöitä taivaan kannen alla.
Mutta kas tässä muutamia hyviä tapoja hiipiä pois elämästä, varmasti mutta ilman suurempaa huomiota herättämättä.
Kaikki hyvät sunnuntaikoulukirjastot ja monet vakavamieliset, tunnolliset miehet selittävät tupakan olevan vaarallista myrkkyä. Jos sinun on mahdotonta elää, niin haikuuttele piippua joka päivällisen päälle — siinä keino, joka varmasti vie perille 80 vuoden kuluessa.