Poika suostui siihen, mutta myönsi päivälliseen käyttäneensä ampuma-aseen hankkimiseen tarvittavan pääoman.
Kun sitten ajatus, että joltakin hyvältä ystävältä olisi lainattu ase, epäsäädyllisenä hyljättiin, nostettiin summa Anttilan rouvan talousrahoista.
— Maanantaina Erkki tulee, sanoi ukko.
— Vai niin, sanoi Florentiina ja kahmaisi pirullisesti hymyillen ne hopeakolikot, joilla oli käteisessä maksettava se ase, joka oli kohottava hänen henkensä monta kilometriä korkeammalle maailman korkeinta oluttehtaan piippua.
Mutta metsässä Alppilan luona, johon ajuri oli heidät kyydinnyt, pusersi hän maalaria nyyhkyttäen rintaansa vasten ja kuiskasi:
— Pyöveli lähestyy, minun sydämeni pyöveli, orpana, jolla on olutta, vaan ei armoa.
Maalari katseli synkästi eteensä, näpäytti kovakuoriaisen pois nuttunsa silkkipielustalta ja sanoi kamalan vakavasti:
— Florentiina, sitten meidän täytyy jättää tämä taivaankappale, ennenkuin hän tulee. Oletko valmis?
— Kyllä, Aatu, minun täytyy vaan sitä ennen käydä uimassa ja hiukan järjestellä lähimpiä puku-osiani. Joka on todella hyvä tyttö, hänestä ei voi olla yhdentekevää, millaisessa tilassa maailma löytää hänen jähmettyneen tomunsa.
— Olet oikeassa, Florentiina. Minäkin ehkä voisin saada vielä
Jägeripaidan velaksi, sanoi Aatu kolkolla äänellä.