— Onko presidentti K. etevä mies? sanoi tuo vanhempi, tuntematon.
— Täysi epatto. Hänen piti matkustaa Qvesumiin tässä eräänä päivänä, otti veneen, myöhästyi ja kulutti matkaan kolme päivää, jotka hän olisi voinut säästää, jos olisi matkustanut rautatiellä, ottanut kyydin Hallstenskogiin ja sitten taas jatkanut junalla. Aivan niin, hän on nauta.
Tuo vanhempi oli presidentti K:n veli. Niin kauvan kun presidentti K. eli, ei Joonaksen kannattanut ajatellakkaan lahjapalkkiota, ja kun presidentti kuoli, eli Joonaskin vaan kolme viikkoa. Kun Joonas istui karttansa ja "Ruotsin kulkuneuvojen" ääressä, ei häntä ollut hyvä häiritä hänen arviolaskuissaan. Sillä tavoin hän istui viime vuonna heinäkuulla Hafsingen kievarissa, kun salama iski hänen kantohihnaansa.
— Älä läiskytä sillä tavoin ruoskaa, poika! Peljätäthän luontokappaleen. Olen heti valmis, tuumaili Joonas.
Muuan yhteinen ystävämme, kassanhoitaja Pettersson karkasi viime keväänä, saatiin kiinni ja sai muutamia vuosia kuritushuonetta.
— Mokoma kurja! sanoi Joonas.
— Niin, olipa se ilkeä kavallusjuttu, arvelin minä.
— Oli, oli, sehän tietty, mutta sitten — matkustaa sekajunalla nro viisikymmentäkuusi eikä yöllä menevällä pikajunalla! Sehän on hulluutta!
Kun Joonas seurassa esiteltiin jollekin, pani hän aina keskustelun alkuun jotenkin samalla tavoin kuin minun kanssani:
— Olen matkustellut äärettömän paljon, luulenpa että kotimaassa olen Ruotsin enimmin matkustellut mies. 35 vuoden vanhana olin nähnyt kaikki Ruotsin kaupungit, 41 ikäisenä kauppalat ja useimmissa kylissäkin olen ollut. Kaikki pettää täällä maan päällä, raamattua selitetään väärin ja lakikirjaa väärennellään ja ainoa luotettava peruskirja, mitä' on olemassa, on "Ruotsin kulkuneuvot", lukuunottamatta muutamia höyrylaivoja, Missä te asutte?