Vuonna 1829 Wrba sairastui, eikä sittemmin muitten tehtävien vuoksi voinut enää meillä käydä. Suuri oli kaipauksemme; kaikeksi onneksi saimme hänen sijaansa toisen oppineen ja oivallisen miehen, varakirkkoherra ja abboti Ziak'in.
Kaikista näistä Saksan papeista, jotka meille määrättiin, ei ollut yksikään kelvoton, ei yksikään, jonka olisimme huomanneet käyvän politiikin asioita (jota ei ole vaikea huomata), eikä yksikään, jossa ei ollut yhdistettynä syvää oppia, hartainta uskoa ja paljon järkeä. Todellakin hyvin kunnioitettavia kirkon palvelijoita!
Nämät muutamat edustajat synnyttivät minussa sangen edullisen ajatuksen
Saksan katoolilais-papistosta.
Myös abboti Ziak piti meidän kanssamme pitkiä keskusteluja. Hän oli itsekin minulle hyvänä esikuvana, kuinka pitää tyynimielin kärsiä kipujansa. Häntä alati vaivasi hammasten, kurkun ja korvien pakoitus, mutta siitä huolimatta oli hän yhä reipas ja iloisa.
Sillä välin raitis ilma saattoi vähitellen noita kerpukin pilkkuja Maroncell'in ihosta katoamaan; samaten Munari ja minä jaksoimme entistä paremmin.
XCI LUKU.
Jo koitti Elokuun 1 päivä 1830. Lähes kymmenen vuotta oli kulunut siitä, kun minut pantiin kiinni, ja puolen yhdeksättä vuotta olin ollut kovassa vankeudessa.
Oli sunnuntai. Niinkuin aina pyhäpäivinä menimme kävelypaikalle. Siellä olevalta pikku muurilta loimme tavan mukaan silmät laaksoon ja hautausmaahan, jossa lepäsi Oroboni; puhuimme levosta, jota siellä omatkin luumme kerran saisivat. Istuimme alas tavalliselle penkille odottamaan, kunnes vangitut naisraukat tulisivat jumalanpalvelukseen, jota pidettiin ennen meidän ja samassa kirkossa, aivan kävelypaikan varrella.
Saksan maissa on tapana, että kansa messun aikana laulaa virsiä. Koska Itävallassa asuu saksalaisia ja slaavilaisia sekaisin, ja Spielberg'in linnassa suurin osa tuomituista kuuluu jompaankumpaan näistä kansallisuuksista, niin virsiä lauletaan joka toinen sunnuntai saksan ja joka toinen slaavin kielellä. Samaten saarnaa pidetään vuorotellen jommallakummalla kielellä. Suloista oli meidän kuunnella näitä virsiä laulettavan urkujen säestäessä.
Noissa laulajattarissa oli muutamia, joiden äänet liikuttivat sydäntä. Voi niitä onnettomia! Jotkut heistä olivat aivan nuoria vielä. Rakkaus, luulevaisuus tahi paha esimerkki oli heitä rikokseen vietellyt! — Vielä soipi korvissani tuo Sanctus hymni: — heilig! heilig! heilig! (pyhä! pyhä! pyhä!) Nytkin vuodatin kyyneleen sitä kuunnellessani.