Mies hyvä huusi vielä: Guten Morgen, gute Reise, leben Sie wohl! (hyvästi, onnea matkalle, Jumalan haltuun!) Siinä viimeiset saksan sanat, joita minä kuulin, ja ne soivat korvissani rakkailta, ikäänkuin oman kieleni äänet.
Sydämeni pohjasta rakastan isänmaatani, mutta minä en vihaa muita kansoja. Sivistys, varallisuus, valta, maine ovat eri kansoissa erilaisia; mutta kaikissa tavataan niitä, jotka noudattavat ihmisen ylevää kutsumusta lähimmäisiänsä rakastaa, helliä ja auttaa.
Santarmikorpraali, joka nyt minua seurasi, sanoi olevansa yksi niistä, jotka vangitsivat onnettoman ystäväni Confalonieri'n. Hän kertoi, kuinka tämä oli koettanut karata, mutta yritys ei ollut onnistunut, ja Confalonieri oli temmattu puolisonsa sylistä; molemmat olivat olleet kovin masentuneina, mutta kuitenkin arvollisesti kantaneet kohtaloansa.
Polttava kuumeen-hehku tuntui ruumiissani tämän surullisen kertomuksen kuullessani, ja oli ikäänkuin joku rautainen koura olisi sydäntäni puristanut.
Kertoja, sävyisä mies ja puheessaan kohtelias ja vilpitön, ei huomannut, kuinka minä, vaikk'ei ollut minulla mitään häntä vastaan, en voinut olla inhoa tuntematta nähdessäni noita käsiä, jotka väkivaltaisesti oli koskeneet ystävääni.
Buffalora'n kaupungissa söi hän suurusta; minä levottomuudesta en voinut sitä tehdä.
Kerran, monta monta vuotta sitten, kun oleskelin maalla Arlunon tienoilla kreivi Porron poikien kanssa, tulin joskus käyneeksi Buffalora'ssa, seuraten Ticinon joen rantaa.
Suuri oli iloni, kun näin valmiina tuon komean sillan, jonka rakennus-aineita olin nähnyt hajallaan Lombardian rannalla, ja josta silloin yleisesti luultiin, ett'ei siitä mitään syntyisi. Suuresti riemuitsin kulkiessani joen yli ja astuessani Piemontin alalle. Oi, vaikka kyllä rakastan kaikkia kansakuntia, Jumala tietää, että Italia kuitenkin on minulle muita kalliimpi; ja että, vaikka kuinka olen kiintynyt Italiaan, on kaikista sen maakunnista minulle rakkain Piemont, isieni maa!
XCIX LUKU.
Buffalora'n vastapäätä on San Martino. Täällä lombardialainen korpraali puhui piemontilaisten santarmien kanssa, jätti hyvästi minulle ja kulki takaisin sillan ylitse.