Koetin sitten näyttää, kuinka tämä viisauden valo tosin oli selvemmin tahi hämärämmin kuultanut niillekin, jotka luonnonperäisen järkensä silmillä ovat totuutta etsineet, mutta ei koskaan levinnyt kaikkialle; ja kuinka jumalallinen Mestari, tultuansa maailmaan, antoi hämmästyttävän todistuksen itsestänsä, vaikuttaessaan inhimillisesti nähden mitä halvimmilla välikappaleilla, että valo tuli yhteis-omaisuudeksi kaikille. Mitä maailman mainiot filosofit eivät konsaan voineet aikaan saada, epäjumaluuden häviötä ja yleisen veljellisyyden julistamista, sen saivat muutamat yksinkertaiset lähetysmiehet aikaan. Siitä lähtien tuli orjien vapaaksi-antaminen yhä yleisemmäksi, ja vihdoin syntyi yhteiskunta ilman orjia, yhteiskunnallinen tila, jota muinaisajan filosofit katsoivat mahdottomaksi.
Vihdoin lopuksi silmäys historiaan Jeesuksesta nykyaikaan asti saatti selväksi, että hänen perustamansa uskonto on nähty soveltuvan jok'ainoaan ihmiskunnan sivistys-asteesen. Väärä oli siis väittää, että, sivistyksen yhä edistyessä, Evankeliumi ei enään sopinut sen kanssa yhteen.
Kirjoitin mitä pienimmillä kirjaimilla ja tilaa säästäen, mutta en sittenkään päässyt edemmäs paperin vähyyden vuoksi. Nyt luin uudestaan kirjeeni alun, joka olikin minulle mieleen. Siinä ei ilmaantunut vähintäkään närkästystä Julianon ivasanojen johdosta, päinvastoin oli se täynnä ystävyyden lauseita, joita suvaitsevaisuuteen taipunut sydämeni oli mieleeni johtanut.
Lähetin kirjeeni, ja huomis-aamuna odotin kärsimättömyydellä vastausta.
Tremerello tuli ja sanoi minulle:
— Tuo herra ei ole voinut kirjoittaa, mutta pyytää teitä jatkamaan pilapuhettanne.
— Pilapuhettani? huudahdin. Niin hän ei ole voinut sanoa! Lienette väärin kuullut.
Tremerello nykäisi olkapäitään.
— Vai luuletteko varmaan hänen niin sanoneen?
— Yhtä varmaan, kuin nyt luulen kuulevani kellon lyöntiä San Marcon tornista. — (Kello löi parahillaan.) Join kahvini enkä virkkanut mitään.