— Mikä häntä vaivaa?
— Sitä hän ei sano, mutta vuoteeltansa ei nouse, ei syö eikä juo, on vaan pahoillaan.
Minun tuli sääli, ajatellessani, että hänellä oli kipuja eikä ketään lohduttamassa.
Huuliltani tahi paremmin sydämestäni pääsi sanat: — Tahdon laittaa hänelle pari riviä.
— Ne minä vien tänä iltana, sanoi Tremerello ja meni.
Istuessani pöydän ääreen olin jotenkin kahden vaiheella. — Tehnenkö oikein taaskin ruvetessani kirjevaihtoon? Enkö vast'ikään siunannut yksinäisyyttä niinkuin kadonnutta, vaan jälleen löytynyttä aarretta. Mitä horjuvaisuutta! — Mutta toiselta puolen, hän ei syö eikä juo; on varmaankin sairastunut. Eihän ole soveliasta, asiain näin ollen, jättää häntä, sitä enemmän, koska viimeiset sanani taisivat tuntua hänestä karvailta ja häntä loukata.
XLI LUKU.
Kirjoitin siis näin:
"Kuulen, että te ette ole terve; se minua surettaa. Kaikesta sydämestäni tahtoisin olla luonanne ja ystävänä auttaa. Rohkenen luulla, että terveytenne tila yksinään on syypää siihen, ett'en kolmeen vuorokauteen ole saanut sanaakaan teiltä. Eihän toki viime kirjeeni liene teitä loukannut? Voin vakuuttaa, että kirjoitin sen ilman vähintäkään nurjuutta, ainoastaan tarkoittaen, että saisin teitä kirjevaihdossanne totisemmalle kannalle. Jos kirjoittaminen on teille vaivaksi, niin laittakaa edes varma tieto terveytenne tilasta; minä olen teille joka päivä kirjoittava jotakin ajan vietteeksi, että te muistaisitte ystävyyttäni".
Semmoista vastausta kuin sain, en olisi koskaan odottanut. Se alkoi näin: — "Minä tällä nyt purkaan liittomme. Jos et sinä tiedä mitä tehdä minun ystävyydelläni, niin en minäkään tiedä, mitä tekisin sinun ystävyydelläsi. Minä en ole mies unhottamaan loukkauksia, enkä, kerran hyljättynä, käänny ystävyyttä kerjäämään. Sentähden että tiedät minua sairaaksi, lähestyt minua nyt lampaan villassa, toivoen, että tauti on järkeni heikontanut ja saattaa minua saarnojasi kuuntelemaan"… Ja tähän tapaan hän jatkoi, rajusti soimaten minua ja pilkallisesti väännellen naurettavaksi kaikki, mitä olin puhunut uskonnosta ja siveydestä, väittäen elävänsä ja kuolevansa samana miehenä, se on vihaten ja halveksien kaikkea filosofiiaa, joka erosi hänen omastansa.