Tuli oli valloillaan ainoastaan pyssyn kantaman päässä vankilasta. Se oli syttynyt rakennuksessa, jossa oli kruunun leipomis-uunit, ja poltti sen kokonaan poroksi.
Yö oli pikimusta, ja sitä heleämmin loisti valo noista suunnattomista tulenliekeistä ja savupylväistä, joita ankara myrsky ajoi sinne tänne. Kipinöitä lenteli kaikkialta, ja näytti siltä, kuin taivas olisi tulta satanut. Lähellä oleva laguuna oli kokonansa valaistu. Gondolia kulki edestakaisin. Kuvailin itselleni palavan rakennuksen asukkaiden ja naapurien hätää ja tuskaa, ja surkuttelin heitä kaikesta sydämestäni. Etäältä kuulin miesten ja vaimojen hätähuutoja: Tognina! Momolo! Beppo! Zanze! — Tuokin nimi sattui korviini! Onhan niitä tuhansia Veneziassa, ja kuitenkin pelkäsin, että se olisi tuo yksi, jonka muisto oli minulle niin rakas! Hänkö onneton siellä olisi, liekkien keskellä, enkä minä saanut rientää hänen avuksensa!
Vavisten kauhusta ja ihailuksesta, seisoin aamukoittoon asti ikkunassa; sitten astuin alas raskaalla mielin, luullen palovahingon paljon suuremmaksi, kuin se todella oli. Tremerello tiesi sanoa, että uunit vaan ja niihin kuuluvat makasiinit olivat palaneet, ynnä suuri varasto jauhoja.
XLIX LUKU.
Muutamana yönä sen perästä, kun vielä oli tuoreessa muistossa tuo suuri tulipalo, istuin pöydän ääressä kirjallisissa toimissani, vilusta jähmettyneenä. Silloin kuulin yhtäkkiä aivan läheltä ihmis-ääniä; ne olivat vartijan, hänen vaimonsa ja poikiensa sekä alavartijoitten: — Tulipalo! Tulipalo! Voi pyhä Neitsyt, me olemme hukassa!
Heti jäsenteni vilu taukosi ja antoi sijan tuskanhielle. Katselin ympärilleni, eikö tulenliekkejä jo näkisi minun huoneestani, vaan ei nähty.
Tuli muuten oli syttynyt itse palatsissa, eräissä virkahuoneissa vankeuston vieressä.
Yksi alavartijoista huusi: — Mutta isäntä, kuinka noitten häkkiherrojen käy, jos tuli pääsee vallalleen?
Siihen ylivartija vastasi: — Eihän minun tee mieleni jättää heitä palamaan. Mutta ilman Toimikunnan luvatta vankihuonetta ei saa aukaista. Juokse paikalla siis lupaa pyytämään.
— Lennän, isäntä, vaan tuskin vastaus sittenkään ennättänee.