Oi kuinka minä, samalla kun mitä syvimmin säälin isääni, äitiäni ja koko perhettäni, paloin harmista, että kirjettäni ei oltu oikeaan aikaan lähetetty! Ilkeydestä ei tuo myöhästys liene tullutkaan, vaan minusta se näytti silloin mustaa mustemmalta, sillä luulin siinä havaitsevani hienon hienoa häijyyttä, joka muka vartavasten tahtoi antaa viatonten omaistenikin tuntea rangaistustani mitä jyrkimmässä muodossa. Mieleni teki vuodattaa kokonainen meri verta, kostaakseni tämmöistä hirmutyötä.

Nyt kun tyynimielin asiata arvostelen, en pidä luuloani todenmukaisena. Tuon myöhästyksen syyksi lienee luettava vaan asianomaisten huolimattomuus.

Vihan vimmassa kuin olin, kiristin hampaitani kuullessani, että kumppalini aikoivat ennen lähtöänsä käydä Pääsiäispyhänä ripillä. Tunsin selvään, ett'ei minun sopisi ottaa siihen osaa, koska mieleni ei tehnyt antaa kellekään anteeksi. Sitäkö pahennusta olisin vielä aikaan saattanut!

LV LUKU.

Vihdoin komisarius saapui Saksasta takaisin ja ilmoitti, että meidän täytyi parin päivän perästä lähteä.

— Mielihyväkseni, lisäsi hän, voin teille kertoa jotakin lohduttavaa. Palaten Spielberg'istä, sain Wienissä tavata H. M. Keisarin, joka sanoi tahtovansa lukea 12 eikä 24 tuntia teidän vankeutenne vuorokaudeksi. Sillä hän nähtävästi tarkoitti sitä, että rangaistuksen aika tulee puolta lyhyemmäksi.

Tästä lyhennyksestä ei tullut meille mitään virallista tietoa, mutta ei ollut luultava, että komisarius siinä asiassa pani omiansa, sitä vähemmän, koska hän ei sitä salaa ilmoittanut, vaan Toimikunnan läsnäollessa.

Vähänpä tuo ilmoitus sittenkin minua ilahutti. Mielestäni seitsemän ja puoli vuotta raudoissa oli melkein yhtä hirveätä, kuin viisitoista. Mahdottomalta näytti, että niin kauan eläisin.

Terveyteni oli nyt taas hyvin huono. Tunsin rinnassani kovia vaivoja ynnä yskää, niin että luulin keuhkoni vahingoittuneiksi. Söin vähän, eikä sitäkään vatsa sulattanut.

Lähdettiin matkalle yöllä Maaliskuun 25 ja 26 päivän välillä. Ennen lähtöä saimme luvan jäähyväiseksi syleillä ystäväämme tohtori Armaria. Poliisimies pani meille raudat poikkipuolin oikeasta kädestä vasempaan jalkaan, estääksensä karkaamista. Astuimme gondolaan, ja vartijamiehet soutivat Fusina'an.