— Kenties, niin arvelin, jos minä lähemmältä näkisin heitä silmiin ja sydämeen, ja he minua samoin, kenties meidän kummankin täytyisi tunnustaa, ett'emme toinen toisestamme löydä tuota luultua pahuutta, jopa lopulla oppisimme toisistamme pitämäänkin!
Liian usein ihmiset toisiansa kammovat sentähden, että eivät tunne toisiansa; muutamia sanoja vaan, ja vihamiehet antaisivat luottamuksella kättä toinen toiselleen.
Pysähdyimme yhdeksi päiväksi Laibach'iin, jossa Canova ja Rezia olivat linnaan pantavat. Kuinka katkera meille kaikille neljälle tämä ero oli, voi helposti kuvata itselleen.
Sinä iltana, kun tultiin Laibach'iin, ja seuraavana päivänä tuli meidän luoksemme eräs herra, jota muistaakseni sanottiin kaupunginkirjuriksi. Hän oli hyvin sivistynyt mies ja puhui lämpimästi ja totisesti uskonnosta. Luulin häntä pappismieheksi, sillä Saksassa pappien vaateparsi ei eriä muitten puvusta. Hänen kasvonsa olivat noita, jotka suoruutensa tähden herättävät kunnioitusta. Valitettavasti tuttavuutemme oli liian lyhyinen, ja mielipahalla täytyy minun myöntää, että ajattelemattomuudesta en pannut hänen nimeänsä mieleen.
Jospa tietäisin sinunkin nimesi, sinä sydämellinen tyttö, joka eräässä Steyermarkin kylässä seurasit meitä ihmistungon keskellä ja, vaunujemme hetken seisahduttua, molemmin käsin meitä tervehdit, ja vihdoin kyynel silmissä läksit pois, nojautuen murheellisen nuorukaisen käsivarteen, joka, vaaleista hiuksistaan päättäen oli saksalainen, mutta joka kenties jonkun ajan oli oleskellut Italiassa ja oppinut onnetonta kansaamme rakastamaan!
Jospa teidänkin nimenne tuntisin, jok'ainoan, te kunnioitettavat perheen isät ja äidit, jotka ken kussakin meitä lähestyitte, saadaksenne tietää, oliko meillä vanhemmat elossa, ja kuultuanne, että oli, vaalenitte ja surkutellen huudahditte: — Oi, sallikoon hyvä Jumala teidän pian palata noiden poloisten luo!
LVII LUKU.
Huhtikuun 10 p:nä saavuimme matkamme perille.
Brünn on Määrin pääkaupunki; siellä asuu Määrin ja Itävallan Sleesian maakuntien kuvernööri. Se sijaitsee ihanassa laaksossa ja näyttää jotenkin varakkaalta. Siihen aikaan siellä olivat useammat verkatehtaat, jotka sittemmin ovat joutuneet rappiolle; väkiluku oli noin 30,000 henkeä.
Kaupungin länsipuolella kohoaa vuori, jonka kukkulalla on tuo onneton Spielberg'in linna, ennen aikaan Määrin herttuain asunto, nykyään Itävallan kovin vankila. Se on ollut hyvin vahva linnoitus, mutta mainion Austerlitzin tappelun aikana (Austerlitzin kylä on aivan lähellä) ranskalaiset pommittivat ja valloittivat sen. Sitten ei sitä enää ole laitettu sotalinnaksi, hävinnyt osa muurista vaan on korjattu. Noin kolmesataa pahantekijää, enimmiten rosvoja ja murhaajia, on tänne suljettu, mitkä kovassa, mitkä kovimmassa vankeudessa.