Myönnän kyllä, että löytyy hyvien ihmisten kasvoja, joissa selvästi kuvautuu hyvä mielenlaatu, samoin pahojen kasvoissa usein paha mielenlaatu astuu hyvinkin näkyviin. Sitä vaan väitän, että useammissa kohdissa on mahdoton edeltäpäin päättää ulkomuodosta, minkälainen ihmisen siveellinen arvo on.
Sanalla sanoen, nyt kun vanha Schiller oli jossakin määrässä voittanut suosiotani, otin häntä tarkemmin katsellakseni, eikä hän enään ensinkään ollut vastenmielinen. Totta sanoakseni, hänen puheessaan, joskin se tuntui hiukan karkealta, huomasin luonnollisen jaloudenkin osoituksia.
— Korpraalina, virkkoi hän, olen minä turvapaikakseni saanut tämän surullisen vankivartijan-viran; Jumala tietää, että minulla on siitä paljoa enemmän murhetta, kuin jolloin panin henkeni alttiiksi sodassa.
Nyt kaduin, että olin äskettäin niin jyrkästi käskenyt hänen antaa minulle juoda.
— Schiller ystäväni, sanoin tartttuen hänen käteensä, turhaan te kielsitte olevanne hyvä, sillä minä sen tunnen: ja koska nyt kerran olen joutunut tähän kurjaan tilaan, niin kiitän taivasta siitä, että olen saanut teidät vartijaksi.
Hän kuunteli sanojani, pudisti päätänsä ja vastasi hieroen otsaansa, niinkuin se, jolla on rasittava ajatus aivoissa:
— Minä olen paha, herra; ne saivat minut tekemään valan, jota en koskaan ole rikkova. Olen, näet, velkapää kohtelemaan kaikkia vankeja, heidän tilaansa katsomatta, ilman mitään sääliä ja vähintäkään väärinkäytöstä sallimatta, ja ennen kaikkia valtiovankeja. Keisari tietää, mitä hän tekee, minun velvollisuuteni on häntä totella.
— Te olette kunnon mies, ja minä pidän arvossa sitä, mitä te pidätte omantunnon vaatimana. Ken vilpittömästi tottelee omantunnon käskyä, voi tosin erehtyä, mutta Jumalan edessä hän on puhdas.
— Herra raukka! olkaa kärsivällinen, ja surkutelkaa minua. Tehtävissäni olen kivenkova, mutta sydän… sydän on täynnä surua, ett'en voi lievittää onnettomien kärsimyksiä. Mieleni teki sanoa teille se.
Olimme kumpikin liikutettuna. Hän sanoi suovansa, että malttaisin mieleni, ett'en vimmastuisi, kuten tuomitut useinkin, ja pakoittaisi häntä kovuuteen itseäni vastaan.