Tämä viimeksi mainittu huolenpito alussa ei paljoa auttanut; ei kelvannut minulle mikään ruoka eikä juoma. Tauti pahentui päivä päivältä koko viikkokauden aikana; olin yöt päivät houreissa.
Kral ja Kubitsky annettiin minulle hoitajiksi, ja he suorittivat hartaasti tehtävänsä.
Milloin vaan aivoni oli vähänkin selvillä, Kral virkkoi aina:
— Luottakaa Jumalaan; Jumala yksinään on hyvä.
— Rukoilkaa minun puolestani, lausuin minä, ei, että Hän tekisi minut terveeksi, mutta että Hän katsoisi kärsimyksiäni ja kuolemaani syntieni sovitukseksi.
Kral neuvoi minua pyytämään sakramenttia.
— Ell'en sitä ole pyytänyt, vastasin, niin lukekaa se mieleni heikkouden viaksi; se olisi minulle suureksi virvoitukseksi.
Pyyntöni ilmoitettiin päällikölle, ja linnan kappalainen tuli minua ripittämään.
Tehtyäni synnintunnustuksen sain ehtoollisen ja pyhän voitelun. Tämä pappi, nimeltä Sturm, oli minulle mieleen. Ne aatteet, joita hän esitti Jumalan oikeudesta, ihmisten vääryydestä, anteeksi-annon velvollisuudesta sekä tämän maailman menojen turhuudesta, eivät olleet jokapäiväistä laatua, vaan todistivat hänellä olevan ylevän ja valistuneen mielen, sekä todellista Jumalanpelkoa ja ihmisrakkautta tuntevan sydämen.